sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku: Koskeeko?

Jouluinen. Autossa ei voi julkasta, sorry. Iltasatu. Osa 21.

Eljas herää sairaalasängystä. Hän katselee hämmentyneenä ympärilleen. Hän näkee paljon valkoisia esineitä ja sairaanhoitajan, joka hääräilee viereisen sängyn ympärillä.
”Kuinka minä tänne päädyin?” sanoo huomaamattaan ääneen. Sairaanhoitaja kuulee hänet ja astelee hänen luokseen.
”Hyvä olet hereillä”, mies sanoo ja kysyy: ”Koskeeko jonnekin?”
Eljas pudistaa päätään sanoen: ”Ei, hieman päähän koskee.”
Sairaanhoitaja pyytää Eljasta olemaan liikkumatta hetken ja tarkastelee hänen päässään olevaan ruhjetta. Eljaksella on suuri todella kipeän näköinen ruhje. Se ei vuoda, mutta näyttää ilkeältä. Mies nostaa peittoa hieman Eljaksen käden päältä, joka on täynnä mustelmia tai sitten siinä on vain yksi iso mustelma, Eljas ei osaa sanoa.
”Mitä minun kädelleni on tapahtunut?” Eljas kysyy säikähtäneenä: ”Mitä minulle on tapahtunut ja missä Pipa on?” Sairaanhoitaja, jonka nimilapussa lukee William Roirinen nostaa Eljaksen kättä hieman, ja nyt Eljas tuntee kipua kädessään, hän parkaisee. William laskee käden varovasti takaisin sängylle ja katsoo ymmärtäväisesti Eljasta.
”Olit liikenneonnettomuudessa eilen illalla. Sait aika pahan aivotärähdyksen ja ilkeän näköisen ruhjeen päähäsi. Bussiin jossa olit, törmäsi rekka-auto. Pipa taitaa olla se tyttö, joka makasi päälläsi. Siksi kätesi näyttää tuolta. Siinä on hiusmurtuma, ja ranne on venähtänyt”, William sanoo ja hymyilee hieman: ”Pipa on tuossa viereisessä sängyssä.” Eljas yrittää vilkuilla viereiseen sänkyyn. Hän näkee vaaleat hiukset ja kohta hän näkee myös Pipan kasvot. Tytön silmät ovat kiinni: hän nukkuu.
”Onko Pipa kunnossa?” Eljas kysyy huolissaan. Mies nyökkää ja sanoo: ”Hän heräsi jo aikaisemmin, mutta nukahti äsken uudestaan. Hänellä on samanlainen ”kaunis” ruhje päässään, aivotärähdys ja hänen olkapäänsä on sijoiltaan. Hän toipuu siitä.”
Eljas on huojentunut, ettei Pipalle ole käynyt sen pahemmin. Huojennuksen voi nähdä hänen kasvoiltaan, ja William hymyilee hänelle.
”Mahdat olla helpottunut, ettei hänelle ole käynyt sen pahemmin?” William kysyy, Eljas nyökkää ja William jatkaa: ”Jos Eimille, kihlatulleni tapahtuisi jotain tälläistä, olisin huolesta suunniltani.” Williamin äänestä kuulee kuinka rakastunut hän on. Eljas hymyilee tälle. ”Rakkaus on mukava asia”, Eljas toteaa ajatuksissaan. Sairaanhoitaja on juuri lähdössä katsomaan muita onnettomuuden uhreja, kun Eljas yllättäen kysyy:
”Paljon kello on?”
Hän haluaa tietää kuinka kauan on nukkunut. William kääntyy katsomaan Eljasta ja katsoo rannekellostaan aikaa.
”Puoli neljä iltapäivällä, kuinka niin?” William vastaa ja katsoo kysyvästi Eljasta. Hän yllättyi Eljaksen kysymyksestä. ”Eikö poika voi katsoa sitä itse seinäkellosta”, William miettii.
”Eikun mietin vain… Milloin pääsemme lähtemään?” Eljas kysyy.
”Kunhan lääkäri on käynyt täällä ja sanonut mielipiteensä”, William vastaa ja kääntää selkänsä Eljakselle. Eljas jää odottamaan lääkäriä ja katselee nukkuvaa Pipaa.

Noin parin tunnin päästä Eljas havahtuu Pipan ääneen, joka kutsuu häntä. Eljas avaa silmänsä ja katsoo viereisessä sängyssä makaavaa Pipaa, jonka silmät katsovat Eljasta. Eljas hätkähtää Pipan ohimossa olevaa ruhjetta. Se näyttää pahalta.
”Hyvä heräsit lopulta”, Pipa sanoo: ”Lääkäri tulee kohta ja pääsemme ehkä lähtemään. Meillä pitää vain olla joku jonka luokse mennä.” Eljas kuuntelee tarkkaan, mitä Pipa sanoo, ja kysyy:
”Ollaanko me Käpykylässä?” 
Pipa pudistaa päätään.
”Ei, me ollaan Lumelassa”, Pipa vastaa: ”Minun tätini asuu täällä ja ajattelin soittaa hänelle, kunhan saan puhelimeni.” Silloin Eljas ensimmäisen kerran ajattelee puhelintaan. ”Missähän se muuten on”, Eljas miettii, kunnes muistaa, että se on takin taskussa.
”Missä sun puhelin on?” Eljas kysyy ja etsii samalla katseellaan takkiaan.
”Takkini taskussa”, Pipa vastaa: ”Olen niin onnellinen, että ostin sen vetoketjullisen takin sen toisen takin sijaan.” Eljaskin on onnellinen, että hänen takissaan on vetoketjutaskut. Hän bongaa takkinsa huoneen toiselta puolelta oven vierestä.
”Meidän takit on tuolla”, Eljas sanoo ja osoittaa terveellä kädellään ovelle, mistä astelee juuri sisään lääkäri. Lääkäri tulee ensimmäisenä Pipan luokse ja ottaa siteen tämän olkapäästä. Lääkäri katsoo sitä hetken ja laittaa sitten uudet siteet. Hän tarkastelee myös Pipan päässä olevaa ruhjetta. Lääkäri sanoo jotain Pipalle, mutta Eljas ei kuule mitä. Pipa osoittaa takkiaan ja lääkäri tuo sen hänelle.

Lääkärin tutkiessa Eljasta Pipa soittaa tädilleen, joka lupaa tulla hakemaan heidät. Lääkäri sanoo Eljakselle, että hän saa lähteä, jos hänellä on jokin paikka minne mennä. Eljas sanoo menevänsä Pipan tädin, Tyrnin luokse ja lääkäri nyökkään. Hän pyytää naissairaanhoitajaa tuomaan Pipan ja Eljaksen vaatteet heille. He vaihtavat vaatteet ja lähtevät alas odottamaan Pipan äidin siskoa.

Parin minuutin päästä Pipan täti tuleekin ja käsiään varoen he menevät autoon. Pian he saapuvat Tyrnin luokse ja hän laittanut heille illallista. Kiitollisena istuvat syömään perunalaatikkoa ja paistia. He suunnittelevat matkan jatkamista ja yrittävät keksiä kuinka jatkaisivat matkaa.

Jatkuu ensiluukussa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti