Uusia näkökulmia. Perustuu aiemmin julkaistuun novelliin. Vain alku.
Tämä on siis aikaisemmin kirjoittamani tarinan "olen pahoillani" uudelleen avaus. Tässä ensimmäinen kohtaus neljän eri kertojan kertomana. Kärsikää.
1. Nuori opiskelijatyttö (minäkertoja)
Istun Kakskerran, itseäni lukuun ottamatta, tyhjässä bussissa ja katselen ikkunasta ulos. Ulkona on pimeää, enkä näe kuin oman peilikuvani ja kaukana siintäviä oransseja ja keltaisia valoja. Olin ollut Turussa ostamassa jotain natusteltavaa ja olen nyt menossa asuntolalle yksikseni. Tietääkseni muiden Saukkolan asukkaiden pitäisi tulla vasta seuraavana päivänä. Käännän katseeni masentavasta maisemasta kädessäni olevaan puhelimeen ja guugletan ”Disney leffat”. Aikomuksenani on katsoa joku vanha klassikko Disney, mutten ole vielä päättänyt minkä niistä katso. Yhtäkkiä kuulen metallista kolinaa, sekä tömähdyksen takaani ja säpsähdän. Kylmäväre nousee selkää pitkin niskaani. Käännän katseen salamana taakseni, mutta ei siellä ketään ole. Silmäni liikkuvat säikähtäneinä etsien bussin takaosasta liikettä, ja tunnen niskavillojeni nousevan pystyyn. Käännän katseeni takaisin eteen ja huokaisen syvään sulkien samalla silmäni.
”Ei siellä ketään ole”, ajattelen hämilläni ja jatkan Disney –leffojen selaamista. Vähän väliä pääni nykii taaksepäin vaikka tiedän, ettei siellä ketään ole. Olen erittäin iloinen, kun bussi kaartaa päätepysäkille ja pääsen ulos bussista. Säikähdykseni katoaa raittiissa ilmassa saman tien. Ulkoilma rauhoittaa minua aina.
”Ei siellä ketään ole”, ajattelen hämilläni ja jatkan Disney –leffojen selaamista. Vähän väliä pääni nykii taaksepäin vaikka tiedän, ettei siellä ketään ole. Olen erittäin iloinen, kun bussi kaartaa päätepysäkille ja pääsen ulos bussista. Säikähdykseni katoaa raittiissa ilmassa saman tien. Ulkoilma rauhoittaa minua aina.
2. Bussikuski (minäkertoja)
Katson tarkkaavaisena tietä ajaessani Myllykylän reittiä pitkin kohti Harjattulaa. Työvuoroni on tämän matkan jälkeen ohitse ja olen väsynyt. Haukotus karkaa suustani ja käännän radiota kovemmalle pysyäkseni hereillä tämän viimeisen pätkän. Kyydissäni on nuori tyttö, jolla on pitkät vaaleat hiukset ja sinapinvärinen toppatakki. Olen nähnyt hänet usein ja tiedän hänen menevän Paasikivi-Opistolle. Hän on opiskelija siellä, tai niin olen ymmärtänyt tytön ja hänen ystäviensä keskusteluista. Yleensä tyttö on äänekäs ja hyväntuulinen, mutta nyt hän on hiljainen ja selaa puhelintaan naama vakavana.
”Hän näyttää väsyneeltä, varmaankin rankka päivä”, tuumin ja käännän katseeni peilistä takaisin tiehen.
Hetken päästä kuulen takaa kolinaa ja käännän katseeni takaisin peiliin, joka kautta näen taakse. En näe mitään äänen lähdettä, mutta en ole ainut joka sen kuuli. Tyttökin nimittäin katsoo taakse. Olkia kohauttaen käännän katseeni takaisin tiehen. Välillä vilkaisen peiliin ja huomaan tytön olevan peloissaan. Herkkä tyttö ilmeisesti. Loppumatka sujuu häiriöittä ja viimein kaarran päätepysäkille. Tyttö nousee bussista kiittäen tavalliseen tapaansa. Nyökkään hymyillen ja heilautan vielä kättäni hyvästiksi. Nollaan kortinlukijan ja suljen sitten bussin ovet lähteäkseni taas liikkeelle.
”Hän näyttää väsyneeltä, varmaankin rankka päivä”, tuumin ja käännän katseeni peilistä takaisin tiehen.
Hetken päästä kuulen takaa kolinaa ja käännän katseeni takaisin peiliin, joka kautta näen taakse. En näe mitään äänen lähdettä, mutta en ole ainut joka sen kuuli. Tyttökin nimittäin katsoo taakse. Olkia kohauttaen käännän katseeni takaisin tiehen. Välillä vilkaisen peiliin ja huomaan tytön olevan peloissaan. Herkkä tyttö ilmeisesti. Loppumatka sujuu häiriöittä ja viimein kaarran päätepysäkille. Tyttö nousee bussista kiittäen tavalliseen tapaansa. Nyökkään hymyillen ja heilautan vielä kättäni hyvästiksi. Nollaan kortinlukijan ja suljen sitten bussin ovet lähteäkseni taas liikkeelle.
3. Kaikkitietäväkertoja
Bussi numero viisitoista mutkittelee pitkin Kakskerran pikkuteitä kyydissään kuski ja kaksi matkustajaa. Toinen heistä on nuori tyttö, joka on ollut kaupassa ja on nyt palaamassa koulun asuntolaan, kotiinsa. Tyttö katselee ikkunasta ulos mietiskellen mitä tekisi illalla. Hän saa idean ja kääntää katseensa ikkunasta valkoiseen Samsungin puhelimeensa. Mustalla kynsilakalla päällystetyt sormet naputtelevat Googleen hakusanaksi ’Disney leffat’ ja siniharmaat silmät haravoivat ruutua kiinnostuneina. Hän on päättänyt katsoa vanhan klassikkoanimaation. Tyttö selaa elokuvia keskittyneenä eikä ole tajunnut ettei ole bussissa yksin. Bussin toinen matkustaja istuu keskioven edessä ja hänen mustat silmänsä tutkailevat nuorta vaaleaverikköä kiinnostuneina. Hän nojaa hieman eteenpäin yrittäessään vetää keuhkoihinsa nuoren naisen tuoksua ja hänen taskustaan putoaa mustalla muovikahvalla varustettu keittiöveitsi. Mies säpsähtää kolinaa ja pudottautuu penkiltä polvilleen maahan poimiakseen veitsen.
Tyttökin on kuullut metelin ja käännähtää katsomaan taakseen pitkät vaaleat hiukset ilmassa heilahtaen. Pelokas katse haravoi bussin tyhjää takaosaa sykkeen kohotessa. Hän tuntee niskavillojensa nousevan pystyyn, ja kääntää katseensa pois.
”Ei siellä ketään ole”, tyttö ajattelee huokaisten syvään sulkien samalla silmänsä. Tyttö jatkaa Disney-leffojen selaamista ja vähän väliä hänen katseensa nykii taaksepäin, vaikka hän yrittääkin vakuutella itselleen että on yksin. Vaaleaverikkö on hyvin onnellinen, kun bussi kaartaa päätepysäkille ja hän pääse ulos pelottavan tyhjästä bussista. Ulkoilma on rauhoittavan viileä, ja hän kietoo kaulahuiviaan tiukemmin kaulaansa lähtiessään kävelemään kohti asuntolaa. Hän on jo unohtanut bussissa tapahtuneen oudon tapauksen eikä huomaa tummaa hahmoa, joka laskeutuu bussin takaoven portaita ja katoaa varjoihin hänen takanaan. Hän ei kuule hahmon kevyitä askeleita, pikkukivien rapinaa eikä huohottavaa hengitystä.
Jan-Justus "Jasse" Jääskeläinen: ”No nyt kun kysyit niin onhan mulla. Täs puolisen vuotta sitten tein jotain erikoista. Tehä tiiätte et mul on ollu ongelmii itteni kanssa ja varsinki nuorten likkoje ympäril. No tos puolisen vuotta sitten menin pidemmeälle ku koskaa aikasemmi tai sen jälkee.”
Hefe: ”Mitä sä teit? Mitä tapahtu?”
Jasse: ”No siis muistatteks te sen mun exän sieltä Kakskerrasta, se vitun rasittava muija, joka vaa pomotti ja kaikkee?”
Hefe: ”Muistettaa muistettaa se horo”
Juhani "Juku" Kuisma: ”Mitä siit?”
Jasse: ”No tää oli sitä aikaa ku me riideltii ja vähän tän jälkee erottii. No siis olin tulos sielt tän kauppatorille sen veitsisetin kanssa, ku bussissa istui semmonen iha älyttömän sulone blondi likka. Mää oon nähnyt sen aikasemminki se kävi sitä kouluu siel Hartsettulassa, eiku Harjattulassa, Se kokoomuskoulupaska. Se jäi sillä koulun pysäkillä pois ja en voinu ittelleni mittää vaa mä seurasin sitä ulos siitä bussista”
Hefe: ”Kui sä sillee? Oliks sil hyvä perse ees?”
Jasse: ”Se oli niin syötävän hyvännäköne ja heleveti viaton. Ei sil ollu, mut te tiiätte ettei se oo se mihin kiinnitän huomioo”
Juku: ”Heleveti pervo!”
Jasse: ”Emmä mitää semmosta siitä, mä vaan näin ne verisuonet ja sen syyttömyyden. Se tyty ei ollut kokenut mitään vielä.”
Hefe: ”Mitä sä teit?!”
Jasse: ”Nyt se tyty on ainaki kokenut jotai, tosin muuta se ei tule enää kokemaankaa.”
Hefe: ”Mitä vittuu sä teit?”
Juku: ”Mä en tykkää siitä mihin tää on menossa…”
Lue koko tarina täältä!
Tyttökin on kuullut metelin ja käännähtää katsomaan taakseen pitkät vaaleat hiukset ilmassa heilahtaen. Pelokas katse haravoi bussin tyhjää takaosaa sykkeen kohotessa. Hän tuntee niskavillojensa nousevan pystyyn, ja kääntää katseensa pois.
”Ei siellä ketään ole”, tyttö ajattelee huokaisten syvään sulkien samalla silmänsä. Tyttö jatkaa Disney-leffojen selaamista ja vähän väliä hänen katseensa nykii taaksepäin, vaikka hän yrittääkin vakuutella itselleen että on yksin. Vaaleaverikkö on hyvin onnellinen, kun bussi kaartaa päätepysäkille ja hän pääse ulos pelottavan tyhjästä bussista. Ulkoilma on rauhoittavan viileä, ja hän kietoo kaulahuiviaan tiukemmin kaulaansa lähtiessään kävelemään kohti asuntolaa. Hän on jo unohtanut bussissa tapahtuneen oudon tapauksen eikä huomaa tummaa hahmoa, joka laskeutuu bussin takaoven portaita ja katoaa varjoihin hänen takanaan. Hän ei kuule hahmon kevyitä askeleita, pikkukivien rapinaa eikä huohottavaa hengitystä.
4. Jasse ja kaveriporukka (dialogi)
Heikki "Hefe" Marmori: ”Hei Jasse! Nyt kun ollaan täs iltaaistumas niin onks sul meille joku tarina ku sul niit aina riittää.”Jan-Justus "Jasse" Jääskeläinen: ”No nyt kun kysyit niin onhan mulla. Täs puolisen vuotta sitten tein jotain erikoista. Tehä tiiätte et mul on ollu ongelmii itteni kanssa ja varsinki nuorten likkoje ympäril. No tos puolisen vuotta sitten menin pidemmeälle ku koskaa aikasemmi tai sen jälkee.”
Hefe: ”Mitä sä teit? Mitä tapahtu?”
Jasse: ”No siis muistatteks te sen mun exän sieltä Kakskerrasta, se vitun rasittava muija, joka vaa pomotti ja kaikkee?”
Hefe: ”Muistettaa muistettaa se horo”
Juhani "Juku" Kuisma: ”Mitä siit?”
Jasse: ”No tää oli sitä aikaa ku me riideltii ja vähän tän jälkee erottii. No siis olin tulos sielt tän kauppatorille sen veitsisetin kanssa, ku bussissa istui semmonen iha älyttömän sulone blondi likka. Mää oon nähnyt sen aikasemminki se kävi sitä kouluu siel Hartsettulassa, eiku Harjattulassa, Se kokoomuskoulupaska. Se jäi sillä koulun pysäkillä pois ja en voinu ittelleni mittää vaa mä seurasin sitä ulos siitä bussista”
Hefe: ”Kui sä sillee? Oliks sil hyvä perse ees?”
Jasse: ”Se oli niin syötävän hyvännäköne ja heleveti viaton. Ei sil ollu, mut te tiiätte ettei se oo se mihin kiinnitän huomioo”
Juku: ”Heleveti pervo!”
Jasse: ”Emmä mitää semmosta siitä, mä vaan näin ne verisuonet ja sen syyttömyyden. Se tyty ei ollut kokenut mitään vielä.”
Hefe: ”Mitä sä teit?!”
Jasse: ”Nyt se tyty on ainaki kokenut jotai, tosin muuta se ei tule enää kokemaankaa.”
Hefe: ”Mitä vittuu sä teit?”
Juku: ”Mä en tykkää siitä mihin tää on menossa…”
Lue koko tarina täältä!
