Kahdeskymmenesneljäs luukku: Loppu lähestyy

Jouluinen. Loppu? Iltasatu. Osa 24.

Amppurulaan video! (osat 23 ja 24)

Eljas havahtuu sellistä. Hänen selkäänsä sattuu. Hän katsoo kattoon, eikä vaivaudu edes nousemaan ylös. Eljas tietää, että seuraavat kymmenen vuotta hän tuijottaa tuota samaa kattoa ja tallustelee samassa sellissä. Hänen ainoat toivonsa ovat Pipa, Onni ja Omena Pulla, jotka tänään vievät nuo todisteet Pukille. Eljas ei tiedä, ovatko hänen ystävänsä vieneet nuo nauhat jo vai eivät vai onko heidätkin otettu talteen. Hän meinaa nukahtaa uudestaan, mutta havahtuu ääneen. Eljas kuulee askelia ja nousee istumaan kovalle sängylleen. Hän näkee poliisin, jolla on kädessään avaimet. Poliisi avaa sellin oven ja Eljas katsoo isokokoista miestä hämmästyneenä.

”Tulehan sieltä”, poliisi sanoo, ja Eljas kävelee ripeästi ulos sellistä. Poliisi sulkee oven ja lähtee johdattamaan Eljasta ulos selliosastolta. Poliisi vie Eljaksen poliisilaitoksen aulaan ja siellä Eljas näkee ystävänsä, sekä Pukin.
”Eljas!” Pipa hihkaisee ja ryntää ystävänsä kaulaan. Eljas halaa Pipaa ja kysyy: ”Mitä te täällä?” Pipa nauraa ja irrottaa otteensa Eljaksesta. Myös Omena tulee halaamaan Eljasta.
”Pääsimme Pukin puheille ja no todisteet puhuivat puolestaan. Borusa on pidätetty, samoin Mysti”, Pipa kertoo hymyillen leveästi. Samassa Eljas huomaa kaksi poliisia, jotka taluttavat Borusaa ja Mystiä. Hän katsoo rikoskaksikkoa kunnes he katoavat näkyvistä. Eljas kääntää katseensa Pipaan ja hänenkin kasvoilleen nousee hymy.
”Mutta…”, Pipa sanoo ja hänen kasvoillaan ollut hymy hyytyy hieman: ”Saimme selville myös kolmannesta osapuolesta.” Eljas katsoo Pipaa hämmästyneenä ja Omena sanoo:
”Joku kidnappasi muorin ja on toiminut hänenä koko joulukuun. Emme tiedä kuka, sillä kun Borusa jäi kiinni valemuori katosi ja löysimme Muorin puuvajan kellarista.”
Eljas katsoo hämmästyneenä Omenaa ja ymmärtää nyt paremmin miksi Muori oli niin tiukka kuulustellessaan Eljasta. Tai eihän se ollut Muori.
”Poliisit etsivät valemuoria, meidän ei tarvitse huolehtia sitä”, Pipa sanoo.

Samassa Onnikin tulee sisälle poliisilaitoksen ovesta ja hänellä on mukanaan musta koira.
”Karvaturri!” Eljas huudahtaa syöksyy koiransa luokse. Karvaturrillakin oli ikävä ja se nuolee Eljaksen kasvot ihan märiksi. Eljas nauraa ja rapsuttaa koiraansa onnellisena.
”Kiitos Onni”, Eljas sanoo ja hymyilee tontulle, joka ojentaa Karvaturrin hihnan Eljakselle. Onni hymyilee ja sanoo: ”Ole hyvä ja kiitos avusta.” Sitten tuo tonttu heilauttaa kättään ja lähtee. Eljas heilauttaa tontulle hyvästit.

”Eljas”, Eljas kuulee möreän äänen selkänsä takaa ja kääntyy katsomaan. Hän näkee pyöreän punaiseen pukeutuneen parrakkaan miehen, joka hymyilee.
”Sinä ole se jota syytettiin minun myrkyttämisestä, vaikka se olikin vain wasabia”, Pukki sanoo: ”Tiedän nyt ettet se ollut sinä ja pyydän anteeksi. Minun olisi pitänyt huomata ”muorin” outo käytös.” Eljas ei voi lopettaa hymyilemistä ja sanoo:
”Ei minua oikeastaan haittaa”, Eljas sanoo ja selittää: ”Jos minua ei olisi karkotettu, koko juttu ei olisi selvinnyt, enkä olisi saanut näin hyviä ystäviä.”
”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, Omena naurahtaa ja vilkaisee kelloa: ”Oho, aika rientää minun täytyy mennä valmistelemaan kinkku ja muut jouluruuat.”
”Nähdään Omena!” Eljas huikkaa, ja Omena lähtee hymyillen. 

”Haluaisin kuitenkin korvata tämän sinulle jotenkin”, Pukki sanoo hymyillen: ”Miten voisin tehdä sen?”
Eljas katsoo mietteliäänä ensin Pukkia ja sitten Pipaa. Hän ei keksi mitään mitä haluaisi, hänellä on juuri nyt kaikkea mitä tarvitsee.
”Minä tiedän”, Pipa sanoo yllättäen ja kurkottaa supattamaan jotain Pukin korvaan. Pukki kuuntelee tarkkaan ja katsoo sitten Pipaa.
”Vai niin”, Pukki sanoo ja sivelee partaansa mietteliäänä: ”Kyllä se onnistuu.” Eljas katsoo hämmentyneenä Pukkia ja Pipaa.
”Mitä?” hän kysyy: ”Mikä onnistuu?” Pipa ei vastaa vaan hmyilee salaperäisesti.
”Se selviää illalla”, Pukki sanoo ja astelee ulos poliisilaitoksesta: ”Minun täytyy mennä hoitamaan muutamia asioita. Nähdään illalla!” Eljas heilauttaa hyvästit ja katsoo Pipaa kysyvästi:
”Mitä sä sanoit sille?” Pipa ei suostu kertomaan ja ojentaa Eljakselle tämän takin. He lähtevät kävelemään Eljaksen kämpille päin.

”Ai niin, unohdin kertoa”, Pipa sanoo, kun he ovat kävelleet jonkin aikaa: ”Muori lupasi maksaa asuntosi vuokran anteeksipyynnöksi.” Eljas katsoo Pipaa yllättyneenä:
”Tämä päivä on yllätyksiä täynnä.”
”Eivätkä ne lopu tähän”, Pipa sanoo ja hänen huulillaan on salaperäinen hymy.

Illalla Pipa ja Eljas istuvat Eljaksen olohuoneessa, juovat glögiä ja katsovat Lumiukko elokuvaa. Eljas kuulee koputuksen ja juoksee ovelle. Hän avaa oven ja hämmästyy nähdessään Pullan käsissään kaksi kassia.
”Hei ja hyvää joulua”, Omena sanoo ja Eljas väistää, että hän pääsee sisään. Omena kävelee suoraan keittiöön ja purkaa kassinsa. Kasseista paljastuu mitä ihanimpia jouluruokia ja herkkuja: kinkkua, kalkkunaa, erilaisia laatikoita, pipareita, torttuja ja suklaata, sekä ties mitä vielä. Eljas katselee ruokia ihastellen, hän rakastaa ruokaa. Pipa tulee keittiöön hymyillen.
”Mistäs hyvästä nämä on?”, Eljas kysyy ja kattaa Pipan kanssa pöydän.
”Tarvitseeko kaikkeen olla jokin syy?” Omena kysyy hymyillen: ”Enkö voi olla ystävällinen vain ihan huvin vuoksi?”

”Voi kai”, Eljas vastaa ja hymyilee: ”En vaan ole tottunut siihen, että tontut ovat mukavia.” He istuvat pöytään, juttelivat ja nauravat, kuuntelevat joululauluja ja syövät itsensä ähkyyn. Kun Eljas ei jaksa syödä edes yhtä konvehtia, joku koputtaa oveen. Kuka se nyt on, Eljas miettii ja menee avaamaan oven.

”No oletko valmis lähtemään?”, Pukki kysyy. Eljas katsoo pukkia hämmästyneenä:
”Häh?”
”Jakamaan lapsille lahjoja”, Pukki sanoo nauraen: ”Eikös se olekin yksi unelmistasi, niin Pipa ainakin sanoi.” Eljas katsahtaa Pipaa joka hymyilee: ”Mene, tiedän, että se on ollut unelmasi kuusivuotiaasta.”
Eljas vetää takin päällensä ja kengät jalkaansa. Hän heilauttaa kättään Omenalle ja Pipalle: ”Nähdään aamulla!”
Ulkona odottaa Pukin reki ja Eljas kipuaa Pukin viereen. Pukki heilauttaa kättään ja reki lähtee liikkeelle. Pikku hiljaa se kohoaa korkeuksiin. Eljaksen silmät laajentuvat lautasen kokoisiksi ja hänen huulensa yltävät melkein korviin asti. Hän katsoo alas ja näkee pieniä valoja silmän kantamattomiin.

”Hyvää joulua kaikille!” hän huutaa.

The End! (...is just begging) 

Kahdeskymmeneskolmas luukku: Pidätän sinut...

Jouluinen. Toimintaa. Iltasatu. Osa 23.

Amppurulaan videoon linkki seuraavassa osassa

”Miten me todistetaan Mystin ja sen toisen tontun, mikä-sen-nimi-nyt-oli, syyllisyys”, Pulla kysyy.
”Sen nimi on Borusa”, Eljas vastaa: ”Enkä tiedä.”
”Meidän pitää yrittää saada vedenpitäviä todisteita heidän syyllisyydestään”, Pipa sanoo: ”Joku punainen lanka tai sormenjälki tai äänite.”

Kolmikko istuu ringissä Eljaksen olohuoneen lattialla käsissään glögimukit ja jaloissaan villasukat. Heidän keskellään on kynä ja A4-kokoinen muistilehtiö.
”Meidän pitää keksiä jotain ennen huomista, koska huomenna on jo myöhästä”, Omena sanoo ja hörppää varovasti höyryävästä glögimukistaan: ”He eivät saa syöstä Pukkia vallasta!”
”Jos heidän suunnitelmansa toteutuu, kellään ei ole kivaa”, Pipa sanoo ja hörppää hänkin glögiä. Eljas nyökkää ja nostaa mukin huulilleen. Hän ei kuitenkaan ehdi juoda kulaustakaan, kun ovikello soi. Kolmikko katsoo toisiaan hämmästyneenä.
”Kuka siellä voi olla?” Pipa kysyy, ja Eljas kohauttaa olkiaan.
”En tiedä, te olette ainoat jotka tietävät että ole täällä”, Eljas sanoo ja kysyy: ”Pitäisikö avata?”
”Ei, se voi olla poliisi”, Pulla sanoo, mutta Eljas päättää kuitenkin mennä avaamaan. Hän hipsii ovelle ja katsoo ovireiästä käytävään.
”Ei se ole poliisi”, Eljas kuiskaa Pullalle ja Pipalle, jotka ovat hipsineet hänen taakseen.
”Kuka se on?” Pipa kysyy, ja Eljas kohauttaa olkiaan: ”Joku jätkä se on.”
”Avaa”, Pipa kehottaa, ja kaikki kolme katsovat ovea jännittyneenä, kun Eljas painaa oven kahvaa ja raottaa ovea.
”Moi?” Eljas sanoo lyhyelle tontulle, joka tapittaa Eljasta ruskeilla silmillään.
”No mennäänkö me sisälle vai haluatko paljastua?” tonttu kysyy topakasti ja Eljas päästää hänet sisään. Eljas sulkee oven tontun takana.
Pipa ja Pulla väistävät tonttua, joka kävelee suoraan olohuoneeseen. Kolmikko seuraa tonttua, jok on istunut sohvalle.
”Saanko kysyä, kuka sinä olet ja mitä teet täällä?” Pipa tivaa tontulta ja nostaa mukinsa lattialta.
”Anteeksi, että ryntäsin sisään esittelemättä, mutta naapurisi oli juuri tulossa ulos”, tonttu sanoo ja esittäytyy: ”Olen Onni Wei, olen tonttujen tarkkailija.”
”Onni Wei!” Pulla huudahtaa tunnistaessaan nimen: ”Oletko Lahjan veli?” Tonttu nyökkää ja pörröttää vaivaantuneena hiuksiaan.
”En yleensä saisi näyttäytyä tontuille, koska minun tehtäväni on tarkkailla teitä ja selvittää ketkä ansaitsevat lahjoja”, Onni selittää: ”Tarvitsen kuitenkin teidän apuanne.”

Pipa, Pulla ja Eljas katsovat toisiaan ja istuvat sohvalle Onnin viereen. Onni kertoo heille, kuinka on tarkkaillut Mystiä ja Eljasta koko joulukuun. Tosin Eljaksen seuraaminen loppui siihen, kun tämä lähti Korvatunturilta. Hän kertoo, että on huomannut Mystin käyttäytyvän epäilyttävästi ja sai suunnitelman selville. Hän ei kuitenkaan tiedä kuka on rikoskumppani, jolle Mysti työskentelee. Eljas kertoo Onnille Borusasta, entisestä luokkatoveristaan ja kiusaajastaan. Onni kuuntelee hämmästyneenä, hän on luullut, että Borusa asuu Lumelassa. Onni kertoo, että hänellä on todiste siitä että Mysti laittoi wasabia pukin puuroon, sillä hän kuunteli Mystin puhelua Borusalle. Kolmikko katsoo ensin Onnia ja sitten toisiaan.
”Oikeasti?” Eljas kysyy, ja Onni nyökkää.
”Mihin sinä sitten tarvitset meidän apuamme?” Pulla kysyy.
”No minun täytyy saada todisteita ja mielellään ennen huomista”, Onni sanoo: ”Ajattelin, että kun te nyt tiedätte tästä jo, niin te voisitte auttaa minua.” Eljas nyökkää ja sanoo auttavansa mielellään.

Onni kertoo Mystin ja Borusan seuraavan tapaamisen olevan kahvilassa, jota Pulla johtaa. He aikovat piilottaa Mystin ja Borusan lähelle mikin, jotta kuulevat miten suunnitelma aiotaan toteuttaa. Pipan tehtävä on esittää tarjoilijaa ja tarkkailla sisältä käsin, samoin Pullan sillä hänellä on oikeasti työvuoro tapaamisaikaan. Eljaksen ja Onnin tehtävä on mennä läheiseen piilopaikkaan kuuntelemaan, mitä mikki kertoo ja nauhoittaa se. Suunnitelma laitetaan käytäntöön.

”Meillä kävi hyvä tuuri”, Onni sanoo. Suunnitelma on onnistunut täydellisesti ja he saivat selville suunnitelman koko laajuuden ja kuinka se aiotaan toteuttaa. He istuvat nyt tuossa samaisessa kahvilassa juoden vaahtokarkkikaakaota ja syöden pipareita.
”Jep, mutta yhteistyöllä oli paljon vaikutusta”, Pipa sanoo hymyillen: ”Ilman sinua emme olisi päässeet niin pitkälle.
”Jep, kiitos Onni”, Eljas sanoo: ”Ilman sinua en voisi todistaa syyllisyyttäni.”
”Huomenna viedään todiseet pukille ja olen varma, että saat työsi takaisin”, Onni sanoo ja hymyilee: ”Tänään emme valitettavasti ehdi viedä, sillä hän ei ota näin myöhään enää ketään vastaan.” 

He istuvat kaakaota juoden tyytyväisinä saavutuksestaan, kun joku tonttu ryntää kahvilaan osoittaen Eljasta ja huutaen: ”Tuolla se Pukin myrkyttäjä on.” Tontun perässä tulee kaksi poliisia ja Eljas pomppaa ylös tuolistaan, joka kaatuu. Hän etsii pakokeinoa, ja Omena kehottaa häntä menemään keittiön ovesta. Eljas juoksee minkä jaloistaan pääsee, mutta ulos päästyään hänen tiellään on yksi poliisi. Hän saa väistettyä poliisin ja juoksee minkä jaloistaan pääsee. Hän ei kuitenkaan pääse pitkälle, sillä poliiseilla on auto ja he saavat hänet kiinni.

”Eljas Kuusenmarja”, poliisi sanoo tarttuessaan Eljasta käsistä ja laittaessaan käsiraudat: ”Pidätän sinut karkoituksen rikkomisesta.”

Seuraavassa ja viimeisessä luukussa selviää, kuinka käy Eljakselle, Pipalle ja Pukille...

Kahdeskymmenestoinen luukku: Hipsitään hiljaa

Jouluinen.En olisi uskonut. Iltasatu. Osa 22.

Amppurulaan video!

”Kato tuolla on silta joen yli”, Pipa huudahtaa ja osoittaa vähän matkan päähän sumuun: ”Kun ylitämme sillan, olemme Korvatunturilla.” Eljas painaa kaasua ja he huristavat sillan yli. Ketään ei näy mailla halmeilla, mutta sen Eljas tiesikin. He ovat ihan Korvatunturin rajoilla vasta.
”Onpa hyvä, että sait tämän auton lainaan siltä vanhalta koulukaveriltasi”, Pipa sanoo ja kurkottaa kaivamaan takapenkillä olevasta repustaan puhelinta. He saivat reppunsa takaisin tänä aamuna, kun kävivät hakemassa ne sairaalalta ennen kuin lähtivät. Eljaksen käsi on vielä kipeä, mutta heidän oli pakko lähteä tänään. Hänen täytyy selvittää kuka myrkytti pukin puuron ennen aattoa, sillä aaton jälkeen hän ei voi saada enää työpaikkaansa takaisin.
”Minne päin tästä pitää ajaa, että päädytään entiseen osoitteeseeni?” Eljas kysyy heidän ajaessaan lähemmäksi seuraava risteystä. Korvatunturi on suuri kaupunki, ei mikään pikku kylä, eikä Eljas ole koskaan käynyt tällä laidalla.
”Seuraavasta risteyksestä vasemmalle”, Pipa sanoo katsoessaan reittiä Google Mapsista. Eljas kääntyy ja Pipa jatkaa reittiohjeiden lukemista: ”Tätä tietä neljä kilometriä ja sitten vasemmalle ja sitten olemme melkein perillä. Ajattelin, ettei meidän kannata ajaa ihan sinun pihaasi vaan jonnekin syrjään.”
Eljas nyökkää: ”Juuh hyvä idea.”

He ajavat noin viisitoista minuuttia ja parkkeeraavat auton metsän suojiin. He heittävät reppunsa selkään ja suuntaavat Eljaksen entisen asunnon suuntaan. Eljas nimittäin tietää, ettei hänen asuntonsa ole mennyt kaupaksi ja hänellä sattuu olemaan avain kämppäänsä. He aikovat punkata Pipan kanssa siellä sen aikaa, että saavat selville oikean puuron myrkyttäjän. Eljas laittaa hupun päähänsä vaikeuttaakseen tunnistamista. Hän ei todellakaan halua jäädä kiinni. Ympärilleen vilkuilleen Pipa ja Eljas hipsivät kerrostalon pihan poikki ja astuvat rappukäytävään varoen askeleitaan. He hipsivät nopeasti Eljaksen entiseen asuntoon ja sisällä huokaisevat helpotuksesta. Kukaan ei huomannut heitä. Eljas ottaa kengät jalastaan ja laskee repun eteiseen.
”Mitäs sitten?” Pipa kysyy laskiessaan reppunsa maahan ja heittäessään kenkänsä pois.
”Ajattelin laittaa viestiä Pullalle ja käydä kaupassa, sillä äitisi tekemistä eväistä ei ole jäljellä enää mitään”, Eljas vastaa ja kävelee olohuoneeseen, missä hänen tummanruskea kulmasohvansa edelleen nököttää. Pipa tulee hänen perässään ja istahtaa hänen viereensä.
”Okei, no minä tulen sun mukaasi kauppaan”, Pipa sanoo ja hymyillen katsoo Eljasta, joka näprää puhelintaan. Eljas etsii Omenan numeron ja kysyy: monen aikaan Omenan työvuoro loppuu ja voisiko hän tulla sen jälkeen käymään.

Hetken päästä Omena vastaa ja he sopivat, että Omena tulee käymään viiden aikaan. Omenalla ei nimittäin näin lähellä joulua olisi yhtään varaa olla pois, mutta viiden aikaa hänen miehensä ottaa hetkeksi puikot käsiinsä keittiössä.

Eljas ja Pipa lähtevät kauppaan, ja Pipa kysyy Eljakselta: ”Tiedätkö yhtään kuka olisi voinut laittaa wasabia puuroon?”
Eljas pohtii erivaihtoehtoja mielessään.
”Itse asiassa en tiedä. Jonkun keittiössä sen on täytynyt olla. Se voisi olla… Ei, ei hän tekisi niin”, Eljas vastaa.
”Kuka ei tekisi? Kenestä puhut?”, Pipa kysyy ja katsoo Eljasta.
”Mysti, Mysti Partanen, tonttu, joka näytti minulle kuinka tehdään paperijoutsenia ja auttoi muutenkin, kun olin siellä”, Eljas vastaa ja pudistaa päätään: ”En usko, että se oli hän, hän oli niin mukavakin.”
”Okeii”, Pipa sanoo ja pitää kaupan ovea auki Eljakselle. Muiden tonttujen katseita vältellen ja varoen Eljas ja Pipa suorittavat kauppareissunsa. Kukaan ei ainakaan näytä tunnistavansa heitä ja operaatio kauppareissu on onnistunut. He suuntaavat takaisin Eljaksen kämpille. 

Kun he ovat melkein perillä, Eljas huomaa tutunnäköisen tontun vähän matkan päässä. Tonttu kävelee Eljaksen kämpin pihaan ja pysähtyy vastapäisen kerrostalon eteen.
”Hei katso”, Eljas sanoo ja pysähtyy. Pipakin pysähtyy ja katsoo suuntaan, johon Eljas vaivihkaa osoittaa.
”Tuo on Mysti. Mitä hän täällä tekee? Hän ei asu täälläpäin vaan paljon kauempana”, Eljas sanoo katsoen kummastuneena tonttua, joka kävelee edestakaisin kerrostalon edessä.
”Katso joku menee hänen luokseen, hänellä on tapaaminen jonkun kanssa”, Pipa sanoo innostuneena: ”Mennään lähemmäksi kuuntelemaan.” Pipa hiipii nopeasti, pois näkyvistä pysyen lähemmäksi kuuntelemaan. Pipa kyykistyy lumikasan taakse ja höristää korviaan. Eljas seuraa Pipaa ja he istuvat ihan hiljaa kuunnellen mitä Mysti ja tuo toinen tonttu puhuvat. Eljas tunnistaa toisen tontun äänestä ja hänen kasvoilleen nousee hämmästynyt ilme ja hänen suunsa loksahtaa auki.

Mysti ja toinen tonttu lopettavat ja Pipa päättelee oven kolahduksesta, että toinen heistä on mennyt sisälle taloon. Askeleet loittonevat lumikasasta ja Eljas kurkistaa lumikasan takaa. Hän näkee Mystin kävelevän poispäin heistä. Pipan ja Eljaksen kasvoilla on hämmästyneet ilmeet, kun he nousevat ylös ja suuntaavat Eljaksen kämppää kohti.
”Nyt ainakin tiedämme kuka myrkytti pukin puuron”, Pipa sanoo, kun selviää järkytyksestä.
”En olisi uskonut”, Eljas sanoo ja huokaisee syvään: ”Tämä pitää kertoa Omenalle ja meidän täytyy kertoa joulupukille. Hänen täytyy saada tietää.”

(Eljas ja Pipa ovat lähteneet aikaisin aamulla matkaan, tästä välistä ei puutu pätkiä)

Jatkuu ensiluvussa...

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku: Koskeeko?

Jouluinen. Autossa ei voi julkasta, sorry. Iltasatu. Osa 21.

Amppurulaan video!

Eljas herää sairaalasängystä. Hän katselee hämmentyneenä ympärilleen. Hän näkee paljon valkoisia esineitä ja sairaanhoitajan, joka hääräilee viereisen sängyn ympärillä.
”Kuinka minä tänne päädyin?” sanoo huomaamattaan ääneen. Sairaanhoitaja kuulee hänet ja astelee hänen luokseen.
”Hyvä olet hereillä”, mies sanoo ja kysyy: ”Koskeeko jonnekin?”
Eljas pudistaa päätään sanoen: ”Ei, hieman päähän koskee.”
Sairaanhoitaja pyytää Eljasta olemaan liikkumatta hetken ja tarkastelee hänen päässään olevaan ruhjetta. Eljaksella on suuri todella kipeän näköinen ruhje. Se ei vuoda, mutta näyttää ilkeältä. Mies nostaa peittoa hieman Eljaksen käden päältä, joka on täynnä mustelmia tai sitten siinä on vain yksi iso mustelma, Eljas ei osaa sanoa.
”Mitä minun kädelleni on tapahtunut?” Eljas kysyy säikähtäneenä: ”Mitä minulle on tapahtunut ja missä Pipa on?” Sairaanhoitaja, jonka nimilapussa lukee William Roirinen nostaa Eljaksen kättä hieman, ja nyt Eljas tuntee kipua kädessään, hän parkaisee. William laskee käden varovasti takaisin sängylle ja katsoo ymmärtäväisesti Eljasta.
”Olit liikenneonnettomuudessa eilen illalla. Sait aika pahan aivotärähdyksen ja ilkeän näköisen ruhjeen päähäsi. Bussiin jossa olit, törmäsi rekka-auto. Pipa taitaa olla se tyttö, joka makasi päälläsi. Siksi kätesi näyttää tuolta. Siinä on hiusmurtuma, ja ranne on venähtänyt”, William sanoo ja hymyilee hieman: ”Pipa on tuossa viereisessä sängyssä.” Eljas yrittää vilkuilla viereiseen sänkyyn. Hän näkee vaaleat hiukset ja kohta hän näkee myös Pipan kasvot. Tytön silmät ovat kiinni: hän nukkuu.
”Onko Pipa kunnossa?” Eljas kysyy huolissaan. Mies nyökkää ja sanoo: ”Hän heräsi jo aikaisemmin, mutta nukahti äsken uudestaan. Hänellä on samanlainen ”kaunis” ruhje päässään, aivotärähdys ja hänen olkapäänsä on sijoiltaan. Hän toipuu siitä.”
Eljas on huojentunut, ettei Pipalle ole käynyt sen pahemmin. Huojennuksen voi nähdä hänen kasvoiltaan, ja William hymyilee hänelle.
”Mahdat olla helpottunut, ettei hänelle ole käynyt sen pahemmin?” William kysyy, Eljas nyökkää ja William jatkaa: ”Jos Eimille, kihlatulleni tapahtuisi jotain tälläistä, olisin huolesta suunniltani.” Williamin äänestä kuulee kuinka rakastunut hän on. Eljas hymyilee tälle. ”Rakkaus on mukava asia”, Eljas toteaa ajatuksissaan. Sairaanhoitaja on juuri lähdössä katsomaan muita onnettomuuden uhreja, kun Eljas yllättäen kysyy:
”Paljon kello on?”

Hän haluaa tietää kuinka kauan on nukkunut. William kääntyy katsomaan Eljasta ja katsoo rannekellostaan aikaa.
”Puoli neljä iltapäivällä, kuinka niin?” William vastaa ja katsoo kysyvästi Eljasta. Hän yllättyi Eljaksen kysymyksestä. ”Eikö poika voi katsoa sitä itse seinäkellosta”, William miettii.
”Eikun mietin vain… Milloin pääsemme lähtemään?” Eljas kysyy.
”Kunhan lääkäri on käynyt täällä ja sanonut mielipiteensä”, William vastaa ja kääntää selkänsä Eljakselle. Eljas jää odottamaan lääkäriä ja katselee nukkuvaa Pipaa.

Noin parin tunnin päästä Eljas havahtuu Pipan ääneen, joka kutsuu häntä. Eljas avaa silmänsä ja katsoo viereisessä sängyssä makaavaa Pipaa, jonka silmät katsovat Eljasta. Eljas hätkähtää Pipan ohimossa olevaa ruhjetta. Se näyttää pahalta.
”Hyvä heräsit lopulta”, Pipa sanoo: ”Lääkäri tulee kohta ja pääsemme ehkä lähtemään. Meillä pitää vain olla joku jonka luokse mennä.” Eljas kuuntelee tarkkaan, mitä Pipa sanoo, ja kysyy:
”Ollaanko me Käpykylässä?” 

Pipa pudistaa päätään.
”Ei, me ollaan Lumelassa”, Pipa vastaa: ”Minun tätini asuu täällä ja ajattelin soittaa hänelle, kunhan saan puhelimeni.” Silloin Eljas ensimmäisen kerran ajattelee puhelintaan. ”Missähän se muuten on”, Eljas miettii, kunnes muistaa, että se on takin taskussa.
”Missä sun puhelin on?” Eljas kysyy ja etsii samalla katseellaan takkiaan.
”Takkini taskussa”, Pipa vastaa: ”Olen niin onnellinen, että ostin sen vetoketjullisen takin sen toisen takin sijaan.” Eljaskin on onnellinen, että hänen takissaan on vetoketjutaskut. Hän bongaa takkinsa huoneen toiselta puolelta oven vierestä.
”Meidän takit on tuolla”, Eljas sanoo ja osoittaa terveellä kädellään ovelle, mistä astelee juuri sisään lääkäri. Lääkäri tulee ensimmäisenä Pipan luokse ja ottaa siteen tämän olkapäästä. Lääkäri katsoo sitä hetken ja laittaa sitten uudet siteet. Hän tarkastelee myös Pipan päässä olevaa ruhjetta. Lääkäri sanoo jotain Pipalle, mutta Eljas ei kuule mitä. Pipa osoittaa takkiaan ja lääkäri tuo sen hänelle.

Lääkärin tutkiessa Eljasta Pipa soittaa tädilleen, joka lupaa tulla hakemaan heidät. Lääkäri sanoo Eljakselle, että hän saa lähteä, jos hänellä on jokin paikka minne mennä. Eljas sanoo menevänsä Pipan tädin, Tyrnin luokse ja lääkäri nyökkään. Hän pyytää naissairaanhoitajaa tuomaan Pipan ja Eljaksen vaatteet heille. He vaihtavat vaatteet ja lähtevät alas odottamaan Pipan äidin siskoa.

Parin minuutin päästä Pipan täti tuleekin ja käsiään varoen he menevät autoon. Pian he saapuvat Tyrnin luokse ja hän laittanut heille illallista. Kiitollisena istuvat syömään perunalaatikkoa ja paistia. He suunnittelevat matkan jatkamista ja yrittävät keksiä kuinka jatkaisivat matkaa.

Jatkuu ensiluukussa...

Kahdeskymmenes luukku: Bussilla körötellään...

Jouluinen. Matka voi alkaa. Iltasatu. Osa 19.

Amppurulaan video!

Kuuselassa sataa lunta ja on kaunista. Eljas ja Pipa kävelevät lumisia katuja reput selässään. He yrittävät keksiä keinoja, kuinka Eljas pääsisi Korvatunturille huomaamatta ja syövät suklaata.

Eljas lainasi Pipan isältä repun, johon pakkasi evääksi Pipan äidin tekemät eväät, sekä makuupussin. Eljaksen rahat ovat lopussa, jäljellä on ainoastaan kaksikymppiä ja risat. Hän toivoo, että saisi jostain lisää rahaa, sillä kahdellakympillä he eivät pääse Korvatunturille asti. He ovat päättäneet mennä Korvatunturille eri kautta mitä Eljas tuli, sillä toinen reitti olisi nopeampi. He aikovat mennä bussilla Käpykylään ja miettiä siellä sitten kuinka jatkaa.

Bussi Käpykylään lähtee kymmenen minuutin kuluttua ja Eljaksen ja Pipan on pantava juoksuksi. Bussi on juuri sulkemassa ovia, kun Eljas ja Pipa juoksevat laiturille käsiään heilutellen. Bussikuski onneksi huomaa heidät ja kaksikko ehtii bussiin. He kiittävät kuskia odottamisesta ja maksavat lippunsa. Eljaksen kahdesta kympistä jäi jäljelle neljä euroa ja risat. Pipalla on hieman enemmän rahaa, sillä hän on säästänyt melkein jokaisen euron, jonka on opiskeluiden ohessa työskentelystä saanut. He istuvat takapenkille ja valloittavat sen reppujensa kanssa.

”Mitä me tehdään sitten, kun päästään Käpykylään?” Eljas kysyy laittaessaan takkiaan bussin seinässä olevaan naulakkoon. Pipa kohauttaa olkiaan ja heittää kengät pois jalastaan. Hän nostaa jalkansa samalle penkille reppunsa kanssa ja nojaa ikkunaan.
”Liftataan”, hän ehdottaa kaivaessaan puhelinta taskustaan. Eljas ottaa mukavamman asennon nojaten myös ikkunaan.
”Ai, että liftataan”, Eljas katsoo tyttöä epäilevänä: ”Ties kuka meidät ottaa kyytiin.” Pipa kohauttaa olkiaan taas:
”Ei sinulla varmaan parempiakaan ideoita ole.” Eljas pudistaa päätään ja sanoo: ”Ei kyllä ole. Jos emme keksi mitään parempaa, sitten liftataan.”
”Haluatko rusinoita?” Eljas kysyy ja ojentaa rusinapussia Pipaa kohti. Pipa nyökkää ja kouraisee pussista kourallisen. Puhelimia selaten ja rusinoita natustellen aika kuluu hujauksessa. He lähettävät toisilleen snäpissa hassuja selfieitä ja pelaavat Dump Ways to Die – peliä.

Bussikuski kuuluttaa viimeisen pysähdyksen ennen Käpykylää ja Eljas ja Pipa laittavat kamansa kasaan ja kengät jalkaan. Bussi pysähtyy nytkähtäen ja Eljas ottaa kiinni edessä olevasta penkistä, ettei löisi päätään siihen. Bussin lähtiessä uudelleen liikkeelle Eljas ottaa takkinsa ja vetää sen päälleen ollakseen valmis ennen Käpykylää. Myös Pipa vetää takin päälleen.
Kuski ottaa mikrofonin käteensä kuuluttaakseen, että he ovat pian perillä, mutta hän ei ehdi tehdä sitä, sillä jokin iskeytyy voimalla bussin kylkeen. Se osuu bussin keskiosaan ja kuski tuntee rajun nytkähdyksen. Hänellä on turvavyö, joten hän ei iskeydy oveen, mutta hän tuntee kovaa kipua kyljessään ja henki ei tunnu kulkevan.
Eljas sen sijaan paiskautuu ikkunaa vasten ja lyö päänsä pahasti. Hän menettää tajuntansa ja valahtaa lattialle. Pipa lentää toiselta puolelta bussia ja osuu kylki edellä samaan ikkunaan kuin Eljas. Hänen päänsä osuu ensimmäisenä ikkunaan ja hänkin menettää tajuntansa. Hän valahtaa Eljaksen päälle. Bussi ei kaadu vaan pysyy pystyssä tuon toisen ajoneuvon työntäessä sitä ulos tieltä.
Kuski tokenee törmäyksestä ensimmäisenä, mutta se saattaa johtua myös shokista. Hän ei saa itseään irti turvavöistä, mutta yltää onneksi puhelimeensa ja soittaa yksykskakkoseen. Langan toisessa päässä oleva nainen rauhoittelee kuskia ja sanoo, että ambulansseilla ja muilla kestää hetki ennen kuin he pääsevät bussin luo, sillä Käpykylässä ei ole sairaalaa. Lähin sairaala on Lumelassa, joka sijaitsee vähän matkan päässä Käpykylästä. Kuski ja matkustajat eivät voi muuta kuin odottaa.

Kuski ei ole varma kuinka pitkää aikaa on kulunut, kun hän kuulee ambulanssin sireenin ja näkee poliisiauton siniset valot. Hänestä tuntuu, että on kulunut ikuisuus. Kuski kuitenkin tuntee helpotusta nähdessään apua.

Jatkuu ensiluukussa...

Yhdeksästoista luukku: Ikävä

Jouluinen. Aahoossää. Iltasatu. Osa 19.

Amppurulaan video!

”Eljas herää”, Pipa tönii vieressään nukkuvaa Eljasta: ”Kello on jo kymmenen.” 

Eljas hieraisee silmiään ja avaa ne arastellen valoa, joka tulee ikkunasta. Pipa istuu Eljaksen vieressä sängyssä ja hymyilee.
”Huomenta karkkiseni”, Eljas sanoo ja hymyilee tytölle. Tyttö on vasta heränneenäkin kaunein, jonka Eljas on koskaan tavannut. Tytön hiukset ovat suloisesti pörrössä ja hänellä on päällään suuri tumman vihreä t-paita, jonka hän joskus ostanut yöpaidaksi itselleen.
”Huomenta”, Pipa sanoo ja katsoo poikaa hymyillen. Poika ei ehkä ole mikään kaikkein komein, mutta hänelle poika on suloisin ilmestys maan päällä. Pipa nousee istumaan sängyn reunalle ja työntää jalkoihinsa aamutohvelit. Pipa heittää yöpaidan päältään ja vetää päälleen pehmeän mustavalkoisen villapaidan. Hän kävelee vaatekaapilleen ja etsii sieltä mustan hameen, jota käyttää aina tämän villapaidan kanssa.
Eljas katselee tytön pukeutumista ja nousee itsekin. Hänen sininen t-paitansa on mytyssä sängyn vieressä, mistä hän poimii sen ja vetää päälleen. Hän nousee, ottaa sängyn päästä lattialta farkkunsa ja vetää ne ylleen. Pipa istuu vetää jalkoihinsa mustia villasukkia ja saatuaan ne jalkoihinsa hän lähtee alakertaan Eljaksen seuratessa. He astelevat rinnatusten portaat alas tyhjään keittiöön. Koko talo on tyhjä, sillä Pipan vanhemmat ja veli ovat lähteneet jo. Pipalla on tänään etäpäivä, joten hänen ei tarvitse mennä koululle. Eljas laittaa teeveden kiehumaan, ja Pipa paistaa aamupalaksi kananmunia ja pekonia.

”Mmm, tuoksuu hyvältä”, Eljas sanoo ja ottaa yläkaapista kaksi lautaista ja kaksi sinivalkoraidallista teemukia, sekä laatikosta haarukat ja veitset. Pipa hymyilee ja nostaa molemmille lautasille neljä siivua pekonia ja kananmunat. Eljas kantaa lautaset pöytään ja Pipa tulee hänen perässään teemukien kanssa. Ilmassa leijuu mintun ja rasvaisen pekonin tuoksu. He istuvat syömään toisiaan vastapäätä. Aluksi he syövät hiljaisuudessa, mutta sitten Pipa kysyy:
”Elja, miksi sinä et selvitä kuka myrkytti pukin puuron ja vei työpaikkasi sinulta?” Eljas pureskelee suussaan olevaa pekonia miettien vastausta, hän ei oikeastaan itsekkään tiedä. Hän nielaisee pekonin palan
”Jaa-a, ehkä siksi, että en voi mennä enää Korvatunturille, koska minut on karkotettu”, Eljas vastaa ja hörppää kulauksen teetä. Pipa näyttää mietteliäältä ja katsoo Eljasta pyöritelleen haarukkaansa. Eljas ottaa toisen pekonin palan, ja Pipakin keskittyy taas syömiseen.
”Mutta kai sä voisit livahtaa sinne”, Pipa sanoo ja katsoo kysyvästi Eljasta.
”Ai rikkoisin kieltoa ja sitä rataa”, Eljas sanoo ja pudistaa päätään: ”Nope. En halua joutua vankilaan.”
”No, ei ole tarkoitus että jäisit kiinni”, Pipa naurahtaa: ”Kai sinulla on siellä joku kaveri, joka auttaisi. Se Persikka vai Päärynä vai mikä se nyt oli.”
Eljas kohauttaa olkiaan ja hymyilee. Ehkä hän voisikin mennä takaisin Korvatunturille, Omena varmasti auttaisi selvittämään syyllisen.
”Omena”, Eljas korjaa ja sanoo mietteliäänä: ”Niin, kaipa hän auttaisi. Hän kun uskoo minua. Kai minun pitäisi mennä takaisin.”
”Aivan, hedelmä kuitenkin”, Pipa naurahtaa ja laskee haarukkansa lautaselle. Hän laittaa kyynärpäänsä pöydälle nojatakseen niihin.
”No milloin lähdetään?” hän kysyy innostuneena. Eljas nostaa katseensa teemukista ja katsoo Pipaa.
”Me, ei lähdetä minnekään. Sinä et tule mukaan”, Eljas pyyhkii innostuksen Pipna kasvoilta ja perustelee päätöksensä: ”En ota sitä riskiä, että sä joudut vankilaan sen takia, että autoit karkotettua.” Pipa näyttää epäuskoiselta.
”Minä lähden mukaan, en päästä sua sinne yksin”, Pipa sanoo itsepäisesti ja väittää vastaan: ”Entäs jos jäät kiinni kuka silloin turvaa selustasi?” Eljas kohauttaa olkiaan ja hörppää viimeiset tipat mukistaan.
”En tiedä, Omena”, Eljas vastaa ja nousee viedäkseen astiansa tiskikoneeseen. Pipakin nousee ja kävelee hänen peräänsä.
”En anna sun matkustaa yksin montaa kilometriä”, Pipa sanoo: ”Mä lähden mukaan. Piste.” He laittavat astiat koneeseen ensin niitä hieman huuhdeltuaan.
”Hyvä on”, Eljas myöntyy lopulta. Pipa ja Eljas suuntaavat olohuoneeseen.
”Minun on ihan turha väittää Pipalle vastaan”, Eljas ajattelee: ”Naiset, niin itsepäisiä.”
”Ootko valmis kattoo AaHooSsää?” Pipa kysyy ja avaa Netflixistä American Horror Storyn jakson, johon he Eljaksen kanssa eilen jäivät.

Illalla Eljas makaa Pipan vieressä sängyssä ja katselee katoon liimattuja tähtiä. Pipa on nukahtanut jo aikaa sitten, mutta Eljaksen ajatukset ovat Karvaturrissa. Tuossa suloisessa mustassa koirassa, joka aina oli kotona odottamassa Eljasta. Tällä kertaa se ei olisi. Aina tuo karvakerä jaksoi kuunnella Eljasta ja hänen huoliaan. Karvaturrin kanssa Eljaksella oli aina hauskaa. Eljaksen silmäkulmaan nousee kyynel, jonka hän pyyhkäisee nopeasti pois ja samalla hän pyyhkii mielestään tuon suloisen koiran kuvan.

Jatkuu ensiluukussa...

Kahdeksastoista luukku: Sovinto?

Jouluinen. Kukkia? Iltasatu. Osa 18.

Amppurulaan video!

On iltapäivä. Eljas seisoo keskellä kukkakauppaa hämmentyneenä kaikista ilmassa leijuvista tuoksuista. Hän katselee kukkia ja niiden värejä ihaillen. Hän ei ole koskaan ennen käynyt kukkakaupassa, ei ole ollut tarvetta. Eljas kävelee eteenpäin ja löytää juuri sellaisen kukan mitä etsikin. Hän näkee pitkän kukkakauppiaan tulevan hänen luokseen. Kukkakauppias kysyy tarvitseeko Eljas apua ja Eljas vastaa: ”Haluaisin kaksi tuollaista kukkaa.” Pitkä tonttu ottaa hyllyllä olevasta maljasta kaksi kukkaa. Mies kysyy tavitseeko kukkia laittaa käärepaperiin ja Eljas vastaa ettei tarvitse, koska hän aikoo viedä ne saman tien.

”Toivottavasti Pipa pitää näistä kukista”, Eljas ajattelee kävellessään katua pitkin Pipan taloa kohti. Hänellä on kädessään kaksi punaista kukkaa, suklaarasia ja shampoo. Eljas on ostanut Pipan suosikkisuklaa lajitelman ja kävi Pipan parturilla kysymässä Pipan suosikkishampoosta. Tuo shampoo ei ollut halpa, mutta Eljas toivoo, että saisi lepyteltyä Pipaa edes vähän. Hänellä on niin paha mieli aiheuttamistaan ongelmista Pipalle. Eljas saapuu ovelle ja koputtaa epäröiden oveen. Hänen sydämensä lyönnit kiihtyvät ja Eljas hengittää syvään. Kohta tuttu vaaleahiuksinen poika avaa oven. Hän katsoo Eljas silmiään siristäen ja sanoo:

”Pipa ei halua nähdä sinua. Eikä hän kyllä ole kotonakaan.”
Eljaksen sanat, josta hän oli miettinyt koko matkan kävellessään, takertuvat kurkkuun.
”Hän ei ole kotona, ai … Tietysti, hän ei halua nähdä minua, ihan ymmärrettävää”, hän ajattelee ja yrittää saada jotain ulos suustaan. Hän hakee sanoja ja yrittää saada aivojensa puheosaa toimimaan.
”Aivan, selvä, no voitko antaa nämä hänelle?” Eljas sanoo ja ojentaa pienen punaisen lahjakassin ja kaksi kukkaa Populle. Popu nyökkää ja sulkee oven. Eljas kääntyy murheellisena poispäin. Hän kävelee jonkin matkaa ja päätyy läheiseen puistoon, jonne hän jää istumaan tietämättä mitä tehdä. Hänellä ei ole paikkaa minne mennä, eikä mitään tarkoitusta elää. Hän haluaisi vain hypätä jyrkänteeltä ja muuttua osaksi elämän kiertokulkua. Eljas nousee penkiltä ja lähtee kävelemään puiston halki kuusimetsään. Hän kävelee ensin, mutta alkaa sitten juosta. Yhä nopeammin ja nopeammin kunnes hän ei enää jaksa vaan valahtaa maahan pystymättä liikkumaan. Hän päättää jäädä siihen ja toivoo, että joku villieläin söisi hänet.

Eljas havahtuu puhelimensa värinään ja nousee istumaan. Hän on hetken aikaa hämmentynyt ympäristöstä, kunnes muistaa juosseensa. Eljas kaivaa puhelimen taskustaan ja huomaa saaneensa viestin Pipalta. Eljas on hämmentynyt. ”Pipa ei halunnut nähdä minua, miksi hän laittoi minulle viestin?” Eljas miettii avatessaan ja lukiessaan viestiä. Viesti kertoo, että Pipa on edelleen vihainen ja hän ei ymmärrä Eljasta, mutta haluaa nähdä. Eljas vastaa hämmentyneenä viestiin ja pyytää, että Pipa tulisi tuohon läheiseen puistoon. Eljas nostaa katseensa puhelimesta ja katselee ympärilleen. Hän ei ole ihan varma mistä suunnasta tuli, mutta lähtee kävelemään sinne mistä luulee tulleensa.

Eljas astuu puistoon ja on tyytyväinen vaistoonsa, joka ei taaskaan pettänyt. Hän näkee vaaleahiuksisen tonttutytön penkillä vaaleansinisessä takissa. Eljas laittaa kädet taskuunsa, koska niitä paleltaa ja kävelee Pipan luokse kasvoillaan anteeksipyytävä ilme. Pipa taputtaa kädellään penkkiä vieressään ja Eljas istuu siihen.
”Pipa, olen todella pahoillani siitä mitä tapahtui. Tiedän tehneeni väärin”, Eljas sanoo: ”Todella väärin, ei muita saisi kohdella niin. Ymmärrän sen nyt.”
Pipa avaa suunsa, mutta sulkee sen sitten ihan kuin ei tietäisi mitä sanoa. Hän vain katsoo Eljasta kylmästi ja kysyy sitten: ”Mitä sinulle on tapahtunut? Haluan tietää sinun tarinasi. Koko tarinasi, en vain osaa siitä.” Hän katsoo Eljasta odottaen jonkinlaista vastausta. Eljas ei tiedä mitä vastata. Hetken aikaa molemmat vain katsovat toisiaan hiljaisuudessa.

”Okei, en ole koskaan kertonut tätä ”tarinaa” kellekään, en ainakaan kokonaan”, Eljas rikkoo hiljaisuuden ja kertoo Pipalle lapsuudestaan: isästään, joka ei koskaan ollut tyytyväinen poikaansa ja joka löi Eljasta, jos poika ei miellyttänyt; ”koulukavereistaan”, jotka kiusasivat Eljasta ja äidistään, joka oli liian arka auttaakseen poikaansa. Hän kertoo Pipalle, minkä takia halusi Korvatunturille töihin alun perin: Eljas halusi tuoda iloa lapsille tekemällä lahjoja. Eljas ei ole koskaan saanut vanhemmiltaan mitään, mutta jouluna myös pieni Eljas sai jotain, siksi Eljas halusi Korvatunturille, jotta hän voisi tehdä lahjoja lapsille jotka eivät muuten koskaan saaneet mitään. Tuo hyvä tarkoitus kuitenkin unohtui, kun Eljaksen täytyi kovettaa kuorensa ja olla muita parempi päästäkseen tavoitteeseensa.

Pipa kuuntelee hiljaa Eljaksen tarinaa hämmästyneenä. Hän ei tiennyt Eljaksen isästä, hän tiesi vain ettei Eljas tykännyt olla kotona. Pipa ei tiedä mitä ajatella, hän on sekaisin. Hän toisaalta on vihainen ja toisaalta hän tuntee sääliä. Nyt hän tietää millaisen matkan Eljas on kulkenut nykyiseen itseensä. Hän tietää kuinka helposti eriasiat ovat vaikuttaneet häneen.
”Elja…”, Pipa aloittaa, muttei tiedä kuinka jatkaa ja päättää vain halata tonttupoikaa. Eljas jähmettyy tonttutytön halatessa ja selvittyään alkuhämmennyksestä, kietoo kätensä tytön ympärille.
”Olen todella pahoillani”, Eljas kuiskaa tytön korvaan: ”En ole ollut oma itseni lähiaikoina.”

Eljas ja Pipa kävelevät käsi kädessä lumisia katuja pitkin, on hämärää ja vain katulamput tuovat valoa pimeyteen.

Seitsämästoista luukku: HÄIVY!

Jouluinen. Mites tässä nyt näin kävi? Iltasatu. Osa 17.

Amppurulaan video!

On iltapäivä, ulkona on jo pimeää, mutta Pipan vanhemmat ovat vielä töissä ja Popu on päiväkodissa. Pipa ja Eljas pelaavat korttia Pipan sängyllä. Pipa on jo pitkään halunnut tietää, mitä Korvatunturilla oikeastaan tapahtui ja uskaltautuu lopulta kysymään sitä. Eljas ei ensin aio kertoa, mutta pienen suostuttelun jälkeen, hän myöntyy. Hän kertoo Pipalle puurosta ja Pullasta ja hämähäkeistä. Hän kertoo nauraen kuinka huijasi itselleen kyydin. Eljas nauraa omalle ”nokkeluudelleen”, mutta Pipan kasvoilla on tyrmistynyt ilme.

”Niin ja sitten se nukkumapaikkajuttu. Se talo oli ihan tässä lähellä, joku kuusitiheiköntie se oli”, Eljas selittää nauraen: ”Minä vain astelin sisään, tein oloni mukavaksi ja lähtiessäni jätin pari yllätystä. Esimerkiksi se shampoossa ollut hiusv…” Eljas sulkee suunsa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Pipa näyttää kauhistuneelta.
”Si-sinä olet syyllinen?” Pipa kysyy tyrmistyneenä: ”Elja. Miksi oi miksi?” Pipa nousee sängyltä ja kääntää selkänsä Eljakselle. Eljas on sanaton. Hän haluaa vain lyödä itseään puukalikalla. On hiljaista kumpikaan ei sano mitään, ja Eljas tietää että hänen pitäisi. Hän ei vain keksi mitään sanottavaa.

”Mene pois, häivy”, Pipa sanoo yhtäkkiä: ”En halua nähdä sinua, kun käännyn.”
”Mu-mut.. Pip…”, Eljas yrittää: ”Olen pahoillani en tark…”
”HÄIVY!” Pipa huutaa ja osoittaa kädellään ovea. Eljas nousee nopeasti ja on kaatua, koska hänen päässään heittää. Hän astelee huterasti pystyssä pysyen alakertaan ja ulos ovesta paiskaten sen perässään. 

Eljas kävelee päämäärättömästi Kuuselan keskustaan asti ja joka askeleella hänestä tuntuu aina vain kamalammalle. Hän päätyy lopulta kirjastoon, missä hän lösähtää lukunurkan sohvalle. Häntä hävettää ja hän haluaisi itkeä ja raivota, mutta hän tunkee nuo ajatukset pois mielestään ja päättää etsiä itselleen jotain lukemista. Hän yrittää lukiessaan keksiä keinoja Pipan lepyttelemiseksi.

Eljaksen lähdettyä Pipa romahtaa lattialle ja purskahtaa itkuun.
”Miksi Eljas teki niin? Miksi kaikki minun mieheni ovat kusipäitä? Miksi minä olen niin idiootti? Miksi, miksi, miksi?” Pipa valittaa ja kyyneleet virtaavat valtoimenaan. Hänen poskensa ovat ihan märät ja hänen ripsivärinsä on tuhrinut hänen kasvonsa.

Eljas on kaivanut puhelimensa esiin ja googlailee lepyttelykeinoja, mutta ei tunnu löytävän mitään sopivaa. Kukkien vieminen ei tunnu Eljaksesta sellaiselta, että Pipa ilahtuisi. ”Mistä Pipa ilahtuisi?” Eljas miettii ja laittaa puhelimen takaisin taskuunsa. Hän ottaa käteensä kirjan, jota jo aikaisemmin lueskeli.  Eljas istuu edelleen lukunurkkauksessa, kun kirjastonhoitaja tulee kertomaan, että kirjasto suljetaan. Eljas astelee ulos kirjastosta kirjastotädin seuratessa hänen jokaista liikettään. Ulkona Eljas katsoo ympärilleen ja lähtee kävelemään yöhön, vailla päämäärää, vailla yöpaikkaa.

Pipa makaa sängyssään ja tuijottaa valkoista kattoaan, johon on joskus pienenä liimannut pimeässä loistavia tähtiä. Pipa on edelleen allapäin. Hän haluaisi Eljaksen tulevan takaisin, mutta toisaalta hän on edelleen vihainen. Tuo aikaisemmin niin mukavalta vaikuttanut tonttupoika murtautui toisen kotiin ja huijasi viattomia. Pipa ei tiedä mitä ajatella, toisaalta Eljaskin on kokenut kovia. ”Mikähän on hänen koko tarinansa?” Pipa miettii vaipuessaan uneen.

Jatkuu ensiluukussa...

Kuudestoista luukku: "Anteeksi"

Jouluinen. Korvatunturilla tapahtuu. Iltasatu. Osa 16.

Amppurulaan video!

Korvatunturilla tapahtuu.

Mysti hipsii aamuhämärässä Eljaksen entisen asunnon pihan poikki ja ympärilleen vilkuillen livahtaa sisään vastapäiseen kerrostaloon. Mysti hyppelee hyräillen portaat ylimpään kerrokseen
”You’re mean one mr. Grinch. Hymm hy hym hm…”, hän hyräilee ja koputtaa erään asunnon oveen viidesti. Mysti kuulee askeleita ja kohta ovi aukeaa. Hän hymyilee toiselle tontulle ja astuu sisään. Toinen tonttu kävelee olohuoneeseen ja istahtaa pehmeään nojatuoliin. Mysti menee hänen perässään ja istahtaa toiseen nojatuoliin. He istuvat hetken hiljaa, kunnes Mysti avaa suunsa:
”Eljas on lähtenyt, vaikka en kyllä ymmärrä miksi hänen piti lähteä. Niin ja suunnitelman kolmas vaihe on käynnissä. Enää muutama päivää niin olemme valmiita.”
Mystinen tonttu toisessa nojatuolissa hivelee partaansa tyytyväisenä ja hymyilee. Hänen suunnitelmansa menee täydellisesti.
”Eljas, on uhka. Usko pois minä tunnen hänet. Hän on liian samanlainen kuin minä. Hän ei välitä joulusta, mutta haluaa menestyä. Hän tekee mitä vaan ollakseen Pukin tärkein tonttu. Tai teki. Siinä me eroamme, minä haluan olla joulupukki. Hän tulisi vain tiellemme”, parrakas tonttu selittää Mystille, joka nyökkää ja ottaa pöydältä höyryävän glögimukin. Hän hörppää hieman glögiä ja parkaisee polttaessaan kielensä.
Toinen tonttu nauraa ilkikurisesti ja hörppää omasta mukistaan varoen tarkkaan, ettei polta kieltään.
”Onko sinulla jotain muuta infottavaa?” tonttu kysyy Mystiltä, joka näyttää surkealta.
”Ei”, Mysti sanoo: ”Kaikki sujuu niin kuin pitääkin, kohta sinä olet huipulla.” Mysti hörppää uudestaan, hieman varovaisemmin glögiä. Toinen tonttu nyökkää ja hymyilee tyytyväisenä.


Eljas herää unesta säpsähtäen ja hengittää syvään. ”Huh, se olikin vain unta”, Eljas ajattelee ja nousee istumaan. Selkäänsä suoristaessaan hän tuntee vihlaisevaa kipua ja inahtaa. Hän säikähtää pientä tonttupoikaa, joka ilmestyy oviaukkoon.
”Huomenta Eljas”, pellavatukkainen poika sanoo ja kysyy: ”Voinko tulla katsomaan lastenohjelmia?” Eljas nyökkää ja hymyilee. Hän nousee ylös, mutta istahtaakin takaisin sohvalle, sillä hänen jalkansa eivät kannakaan. Eljasta huimaa hieman, mutta hän yrittää uudelleen nousta ja sohvasta tukea ottaen hän raahautuu keittiöön, missä Pipan äiti keittää teetä, ja Pipan isä lukee aamun lehteä.
”Hyvää huomenta”, Eljas sanoo arasti ja raahautuu keittiönpöydän ääreen istumaan. Pipan isä nostaa katseensa lehdestä ja hymyilee Eljakselle.
”Huomenta. Nukuitko hyvin?” Pipan isä kysyy. Eljas hämmentyy, Pipan isä on ihan erilainen kuin hänen oma isänsä. Eljas hymyilee hieman ja nyökkää:
”Kyllä. Mitä nyt vähän selkään sattuu.” Pipan äiti tuo Eljakselle teemukin ja hymyilee ojentaessaan sen. Eljas hymyilee naiselle takaisin ja kiitollisena hörppää teemukistaan.
”No, sellaisen rökityksen jälkeen en yhtään ihmettele, että selkä on vähän kipeä”, Pipan isä sanoo: ”Pipa kertoi minulle mitä sinulle kävi.” Eljas laskee mukinsa pöydälle, häntä hävettää, ettei pystynyt puolustamaan itseään tai edes Pipaa.
Samassa Pipa tulee keittiöön pirteänä hypellen. Tonttutytöllä on jaloissaan suloiset tohvelit ja hänen jälleen vaaleat hiuksensa heiluvat puolelta toiselle. Hän ottaa kupin kaapista ja kaataa itselleen suklaalta tuoksuvaa teetä. Pipa istahtaa isäänsä vastapäätä ja hymyillen huomauttaa:
”Isä eikö sinun pitäisi lähteä töihin?” Pipan isä nostaa katseensa lehdestä, katsoo seinäkelloa ja ponnahtaa ylös tuolistaan.
”Voihan pihkuran pakkura”, isä huudahtaa ja syöksyy eteiseen. Eljas kuulee kolinaa, kirouksia ja oven kolahduksen.
”Heippa kullat! Nähdään illalla!” kuuluu vielä ennen oven sulkeutumista. Pipa naurahtaa, hän on tottunut huomauttamaan isäänsä ajankulusta. Pipa tuntee itsensä välillä isänsä ajanherraksi tai -valvojaksi. Pipan äiti hymyilee myös ja menee olohuoneeseen, josta kuuluu kohta Popun huudot:
”En tahdo mennä päiväkotiin! Ei vielä tämä on kesken!” Pipa ja Eljas katsovat toisiaan hymyillen. 

He juovat teensä rauhassa ja jossain vaiheessa Pipan äiti ja Popu lähtevät. Pipa on luvannut auttaa äitiään kotitöissä ja menee yläkertaan laittamaan pyykkejä. Eljas haluaa mennä hänen seurakseen ja Pipa auttaa hänet portaat ylös. Eljas istahtaa kodinhoitohuoneen lämpimälle lattialla seuraamaan Pipan puuhailua. Hän uskaltautuu lopulta kysymään:
”Mitä toissapäivänä oikein tapahtui?”

 Pipa lopettaa pyykkien tunkemisen koneeseen ja kääntyy katsomaan Eljasta kummastuneena.
”Etkö muista?” Pipa kysyy ja istahtaa Eljaksen viereen. Eljas pudistaa päätään, ja Pipa alkaa selittää Eljakselle illan tapahtumia. Eljasta hävettää, ja Pipan lopetettua selittämisen, hän katsoo tyttöä hetken ja halaa häntä sitten.

”Anteeksi”, hän kuiskaa tytön korvaan: ”Anteeksi, etten pystynyt puolustamaan sinua.”

Jatkuu ensiluukussa...

Viidestoista luukku: Sairaalassa

Vähän venähti. Jouluinen. Iltasatu. Osa 15.

Amppurulaan video!

Pipa istuu nojatuolissa Eljaksen sängyn vieressä ja katselee tonttupojan kasvoja. Poika näyttää niin levolliselta ja, vaikka hänen kasvonsa ovatkin ruhjeilla, on hän Pipan mielestä edelleen komea. Pipa on istunut tuossa samassa tuolissa koko yön ja puolet päivästä ja hänellä alkaa olla hieman nälkä. Hän ei ole liikkunut, sillä hän on päättänyt että odottaa Eljaksen heräämiseen. Pipa saa viestin ystävältään, joka kysyy, onko Eljas jo herännyt, ja miten Pipa itse voi. Pipa näpyttelee ystävälleen: ”Tohtori sanoi, että Eljaksen pitäisi heräillä tänään puolen päivän jälkeen. Eli kohta puoleen.” Hän lähettää viestin ja selaa Instagramia.

Pipa kuulee hennon kuiskauksen ja nostaa katseensa puhelimestaan. Eljas on avannut silmänsä ja yrittää selvästi sanoa jotain. Pipa ponnahtaa ylös ja astelee Eljaksen sängyn viereen. Hän tarttuu Eljaksen käteen, joka tuntuu hieman kylmältä. Eljas katsoo suoraan Pipaa suoraan silmiin yrittäen liikuttaa huuliaan.
”Pip… Pipa, ve…”, Eljas yrittää saada sanoja suustaan: ”Vet… vettä.” Pipa nyökkää ja päästää irti Eljaksen kädestä hakeakseen hänelle vettä. Eljas puristaa voimattomasti Pipan kättä ennen kuin Pipa päästää irti. Pipa kääntyy ja hymyilee Eljakselle.
”Tulen kohta, haen vettä”, Pipa sanoo ja ottaa pari juoksuaskelta.

Tullessaan takaisin Pipa näkee tohtorin Eljaksen luona. Tohtori tutkii Eljasta ja on nostanut tämän selkänojan ylös. Eljas näyttää hieman kalpealta mikä korostaa hänen ruhjeitaan. Pipa astelee Tohtorin viereen ja auttaa Eljasta juomaan.
”Kiitos”, Eljas sanoo ja yrittää hymyillä hieman. Pipakin hymyilee ja katsoo sitten tohtoria kysyvästi.
”Hänen tilansa on vakaa. Pitäisin häntä täällä vielä pari tuntia, mutta hän saa mennä yöksi kotiin”, tohtori sanoo mietteliäänä. Pipan silmiin syttyy pieni ilon tähti.
”Oikeasti?” hän kysyy innostuneena: ”Hän saa lähteä illalla?”

Tohtori katsoo Pipaa hymyillen ja ottaa lasit pois päästään.
”Trust me I am the Doctor”, tohtori sanoo ja lähtee hymyillen hoitamaan muita tehtäviään. Pipa kääntyy Eljaksen puoleen hymyillen.
”Kuulitko saat tulla kotiin tänään”, Pipa sanoo innoissaan: ”Tai siis meille.” Hän tarttuu Eljasta kädestä, ja he hymyilevät toisilleen. Pipa tietää, että hänen pitäisi lähteä kouluun pian. Iltapäivällä hänellä olisi tärkeä luento vanhusten hoidosta. Hän ei kuitenkaan haluaisi jättää Eljasta yksin.
”Eljas, minun pitäisi”, hän sanoo pahoittelevasti: ”Minun on ihan pakko mennä iltapäivän luennolle.” Eljas sanoo hymyillen:
”Ei se mitään, kyllä minä pärjään. Täällä minusta huolehditaan. Eikös se lääkäri sanonut: ”Luota minuun olen tohtori” Olen ihan kunnossa, usko pois.” Oikeasti Eljasta harmittaa että Pipan täytyy lähteä, mutta hän tietää, että tuo koulu on Pipalle tärkeä. Pipa lähtee tuntien huonoa omatuntoa. Hänen täytyy kiiruhtaa ehtiäkseen opistolle vievään bussiin. Eljas jää istumaan sairaalasänkyyn ja hymy on haihtunut hänen kasvoiltaan. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi jälleen.

Pipa istuu auditoriossa naputtaen kynällä pöytään ja kuunnellen puolella korvalla opettajaa, joka kertoo kuinka vanhuksia tulisi kohdella. Hänen ajatuksensa ovat Eljaksessa ja kaikesta mitä on tapahtunut hänen ollessaan täällä. Hän miettii myös hiustensa värjääjää. Pipa epäilee Huhtia, tonttua, joka myös halusi olla Lucia-neito. Huhti olisi voinut laittaa värjäysaineen heidän harjoitelleessaan Tytyn luona. Hän ei kuitenkaan voi olla varma, mutta hänellä on sellainen kutina. Pipa raapii päätään ja kirjoittaa pari muistiinpanoa.

Luennon jälkeen Pipa hyppää isänsä kyytiin ja he suuntaavat sairaalalle hakemaan Eljasta. Matkalla Pipan isä kyselee tyhmiä kysymyksiä Eljaksesta ja Pipan ja Eljaksen suhteesta. He pääsevät sairaalalle ja Eljas on hoitajan kanssa aulassa vastassa. Pipa auttaa Eljasta kävelemään ja varoittaa nauraen isästään ja tämän kysymyksistä. Eljas nauraa hieman, mutta hänen rintaansa sattuu joten hän tyytyy hymyilemään.


Eljas makaa olohuoneessa sohvalla ja tuijottaa kattoa. Pipa, Popu ja heidän vanhempansa ovat jo nukkumassa, mutta Eljas ei saa nukuttua. Hänen selkäänsä sattuu, mutta se ei pidä häntä hereillä. Hän ei saa nukuttua, koska hänellä ei ole hajuakaan miksi hän joutui sairaalaan. Hänen muististaan puuttuu yhden päivän mittainen palanen.

Neljästoistaluukku: Ilmassa myrskyjä

Jouluinen. Tuosksuu Myrskyltä. Iltasatu. Osa 14.

Amppurulaan video!

Eljas istuu pienessä hämärästi valaistussa kahvilassa odottaen Pipaa. Hän ei ole nähnyt tyttöä eilisen kulkueen jälkeen. Tonttutytön vanhemmat nimittäin tulivat kotiin, ja Eljas ei saanut enää jäädä yöksi. Eljas oli yön halvimmassa hotellissa minkä löysi. Ei se mikään hyvä hotelli ollut, mutta siellä oli sänky ja jopa televisio.

Eljas ja Pipa ovat sopineet näkevänsä neljän aikaan tässä ravintolassa, jossa Eljas nyt istuu. Eljas lupautui tarjoamaan, hän ei yleensä ole kauhean antelias, mutta tuon tytön takia hän tekisi mitä vain. Hän istuu ikkunapaikalla ja odottaessaan katselee ulkona joululahjaostoksilla olevia ihmisiä. Kello on jo seitsemän yli neljän ja Eljas alkaa miettiä tuleeko tyttö sittenkään. Pipa ei Eljaksen tunteman mukaan ole mikään myöhästelijä. Eljas nostaa puhelimensa pöydältä ja katsoo hermostuneena kelloa. Hän selaa puhelintaan ja löytää kuvan hymyilevästä tonttutytöstä, jolla on päässään kynttiläkruunu. Hän hymyilee kuvalle. Eljas pitää tytöstä enemmän kuin haluaisi myöntää. Eljas nostaa katseensa takaisin ikkunaan ja näkee Pipan kadulla jonkun nuoren miehen kanssa. Pipan ilme näyttää vaivaantuneelta ja ärsyyntyneeltä. Hän yrittää selvästi päästä miehestä eroon. Eljas nousee paikaltaan ja kävelee ulos ravintolasta Pipan avuksi.

”Hei Pipa!” Eljas huikkaa ja mies, sekä Pipa kääntävät katseensa Eljakseen: ”Häiritseekö tämä mies sinua?”
”Minä en häiritse ketään”, mies sanoo peittäen Pipan vastauksen: ”Ja vaikka häiritsisin, et sinä voi tehdä sille mitään.” Mies astuu askeleen eteenpäin Pipan eteen ja suoristautuu täyteen mittaansa. Mies on Eljasta pidempi ja hartiakkaampi, mutta Eljas ei epäröi tai ei ainakaan näytä sitä.
”Haluatko kokeilla?” Eljas sanoo uhmakkaasti ja astuu askeleen eteenpäin. Pipa katsoo ihmeissään Eljasta. Mies astuu myös askeleen eteenpäin ja pullistelee käsilihaksiaan.
”Myrsky, ei. Eljaksesta ei ehkä ole sinulle vastusta yksin”, Pipa sanoo siirtyen miehen eteen selkä Eljakseen päin: ”Yhdessä me olemme vahvempia.” Pipa katsoo miestä tiukasti ja ihme kyllä mies luovuttaa.
”Olkoon, mutta tämä ei jää tähän”, mies sanoo ja kääntää selkänsä: ”Minä saan sinut vielä koukkuuni, kukaan ei voi vastustaan minua, et edes sinä Pipa.” Mies kävelee pois, ja Pipa kääntyy halaamaan Eljasta.
”Tuo oli rohkeaa sinulta”, Pipa kuiskaa Eljaksen korvaan ja irrottaa otteensa. Eljaksesta tuntuu, että hän punastuu ja kääntää kasvonsa maahan. He kävelevät yhdessä ravintolaan ja tilaavat hirvipaistia illalliseksi.

He syövät jutustellen ja nauraen. Eljaksella on loistava olo, tuo tyttö saa hänen olonsa tuntumaan aina paremmalta.
”Hiuksesi näyttävät kauniilta tänään”, Eljas sanoo ja hymyilee. Hiukset eivät ole niin vaaleat kuin pari päivää sitten, mutta eivät ne enää ole oranssitkaan. Pipa hymyilee, mutta sanoo vakavana:
”Minun täytyy selvittää kuka on syyllinen hiuksieni värjäytymiseen. Kai sinä autat minua?” Eljas nyökkää ja tuntee rinnassaan omatunnon piston. ”Pitäisikö minun kertoa tytölle totuus?”, hän miettii ja tuijottaa mietteliäänä jälkiruokaansa.

He lähtevät ravintolasta nauraen ja kävelevät Kuuselan katuja. Lopulta he päätyvät istumaan puistoon. He istahtavat penkille ja samassa he näkevät Myrskyn kävelemässä penkkiä kohti. Tällä kertaa hän ei ole yksin vaan hänellä on mukanaan kolme kaveria. Eljas ja Pipa katsovat toisiaan hätääntyneenä ja toivovat ettei Myrsky huomaa heitä. Myrsky on kuitenkin huomannut heidät ja tulee suoraan heidän luokseen, hänestä voi haistaa alkoholin ja tupakan. ”Voi ei”, Pipa ajattelee: ”Myrsky on juonut.”
”Sinä! Rääpäle!” Myrsky huutaa: ”Otetaanko nyt matsi?”

Eljas pudistaa päätään: ”Ei.”

Myrsky ei kuitenkaan kuuntele vaan tarttuu Eljasta rinnuksesta vetäisten tämän seisaalleen. Pipa huutaa: ”Ei!” ja yrittää päästä Eljaksen ja Myrskyn väliin, mutta yksi Myrskyn kavereista pidättelee tyttöä. Eljas yrittää puhua itseään liemestä, muttei onnistu. Kaksi Myrskyn kavereista, joita Myrsky kutsuu Tuiskuksi ja Pyryksi, tarttuvat kiinni Eljaksen käsiin. Loppu onkin sitten aika epämukavaa luettavaa, joten hypätään sen yli.

Myrsky, Tuisku, Pyry ja nimetön kaveri jättävät Eljaksen maahan makaamaan ja lähtevät. Pipa ryntää hänen luokseen. Eljas kuulee piipaa-autojen sireenit, Pipan kutsun ja näkee sinisiä sumenevia valoja, sitten kaikki pimenee.

Jatkuu ensiluukussa...

Kolmastoista luukku: Sul mare luccica...

Jouluinen. Lucian päivä. Iltasatu. Osa 13.

Amppurulaan video!

Yöpukuinen Popu tulee keittiöön silmiään hieroen silmiään. ”Huomenta Pipa, mikä sinun hiuksiasi vaivaa?” pikku tonttu kysyy Pipalta, joka tekee aamupalaa. Pipan hiukset ovat kahdella ranskan letillä, jotka hän eilen nopeasti väsäsi istuessaan suihkun jälkeen sängyssään ja kerratessaan laulun sanoja.
”Huomenta, miten niin ei niitä mikään vaivaa”, Pipa sanoo ja haukottelee. Häntä väsyttää. Eilen tuli valvottua myöhään, kun he katsoivat Eljaksen kanssa pari elokuvaa ja juttelivat kaikesta mahdollisesta. Sen jälkeen Pipa n piti vielä käydä suihkussa ja laittaa Eljakselle peti olohuoneeseen. Sitten vielä kahdeksan herätys, Pipa huokaisee ja kaataa teetä itselleen. Hän ei muista koska olisi ollut niin väsynyt, suihkussa ollessaankin hän oli vain istunut kylpyhuoneen lattialla shampoo päässään yli viisitoista minuuttia vain tuijottaen seinään ja ajatellen Eljasta ja Lucian päivän –kulkuetta ja yleensäkin elämää.
”Mutta ne ovat oudon väriset”, Popu sanoo istuutuessaan paikalleen pöydän päähän ja pyytää kauniisti: ”Saanko kaakaota?” Pipa rypistää kulmiaan: ”Vai oudon väriset.” Hän ei ole tänään edes katsonut peiliin vaan kävellyt suoraan keittiöön keittämään vettä teetä varten.
”Minkä väriset ne ovat?” Pipa kysyy ja ottaa kaapista kupin ja kaakaojauheen: ”Haluatko kaakaosi lämpimänä?” Lettipäinen tyttö ottaa jääkaapista maidon ja kaataa sitä Popun mukiin.
”Lämpimänä, kiitos. Ja ne ovat oranssihtavat”, Popu sanoo nojaten käsiinsä ja katsellen Pipan puuhailua.
”Oranssit?!” Pipa huudahtaa laittaessaan maitomukia mikroon. Muki on pudota hänen kädestään, mutta saa sen kuitenkin pidettyä kädessään. Hän laittaa mikron päälle ja ryntää vessaan katsomaan peilistä hiuksiaan. Hän katsoo peilikuvaansa hämmentyneenä.
”Miksi? Miksi? Miksi?” Pipan valittaa katsoessaan vaaleanoransseja hiuksiaan kauhistuneena: ”Miten tämä on mahdollista?” Hän koskettaa hiuksiaan ja pörröttää niitä hämmentyneenä. Pipa haluaisi purskahtaa itkuun, mutta Popun vuoksi hän pitää kyyneleet sisällään ja kokoaa itsensä. Hän kuulee mikron kilahtavan ja menee sekoittamaan pikkuveljelleen kaakaota. Hän yrittää keksiä, mitä hänen hiuksilleen on sattunut. Hänen ainut ajatuksensa on, että joku on laittanut shampooseen väriainetta. ”Kuka se olisi voinut olla?” Pipa miettii viedessään kaakaokupin pojalle. Poika kiittää kauniisti ja hörppii varovasti lämmintä kaakaota. Pipa ottaa teekuppinsa ja kaksi tekemäänsä jälkiuunileipää juustolla, joista toisen hän asettaa Popun eteen. 

Oranssihiuksinen tyttö mutustaa leipää näyttäen rauhalliselta, mutta oikeasti hän on hädissään ja kauhuissaan, hän ei tiedä mitä tehdä. Pipa havahtuu mietteistään Popun toivottaessa hyvät huomenet Eljakselle, joka tulee pelkässä t-paidassa ja boksereissa keittiöön. Eljas hieraisee silmiään ja hymyilee aurinkoisesti. Hänen hymynsä kuitenkin hyytyy, kun hän näkee Pipan hiukset ja hänen neuvottoman ilmeensä.
”Mitä on tapahtunut?” Eljas kysyy huolissaan ja kaataa omatoimisesti teetä itselleen kuppiin, jonka ottaa tiskikaapista.
”En tiedä, minun pitäisi olla vaaleahiuksinen Lucia neito, mutta ilmeisesti shampoossani on ollut väriainetta ja hiukseni ovat värjäytyneet”, Pipa selittää ja Eljas voi kuulla hädän hänen äänestään. Eljas on purskauttaa teet ulos suustaan, kun tyttö kertoo epäilevänsä jonkun laittaneen väriainetta shampooseen. Hän saa kuitenkin nielaistua kamomillateensä. Popu nousee pöydästä, vie kiltisti mukinsa tiskipöydälle ja kiiruhtaa television eteen katsomaan joulukalenteria ja lastenohjelmia. Eljas istuu pöydän päähän Popun paikalle. Eljaksen mielessä poukkoilee kysymyksiä: ”Onko se mahdollista, että Tyty asuu juuri nimenomaan siinä talossa, jossa Eljas toissapäivänä vieraili? Mitä jos Pipa saa tietää? Menettäisinkö hänet iäksi? Miten voisin auttaa?”
”Elja”, Pipa kysyy: ”Mitä mä oikein teen?” Eljas kohauttaa olkiaan ja hörppää teetä pohdiskellen. Hän ei ole ikinä värjännyt hiuksiaan.
”Ehkä netistä löytyy apua”, Eljas ehdottaa ja Pipan ilme kirkastuu hiukan. Hän pomppaa ylös ja säntää hakemaan läppärin huoneestaan. Hän asettaa läppärin pöydälle ja kärsimättömänä odottaa netin aukeamista. Hän guuglailee hetken ja löytää keskustelun hiusten vaalennuksesta. Eljas tietää tonttutytön löytäneen jotain, kun hänen silmissään pilkahtaa toivon kipinä, joka todellisuudessa oli vain ärsyttävä oranssi Pop Up -mainos. Pipa hihkaisee hiljaisesti ja Eljas kurottaa nähdäkseen koneen ruudulla lukevan tekstin.
”Minun täytyy mennä kauppaan”, Pipa toteaa Eljaksen vielä lukiessa Demi.fin foorumikeskustelua: ”Voisitko sinä vahtia Popua, sillä aikaa?” Pipa katsoo teetä hörppivää Eljasta anoen. Eljas nyökkää ja hymyilee ajatellen: ”Ainakin voin edes vähän auttaa.” Tyttö ponkaisee hymyillen ylös tuolilta ja vie teekuppinsa tiskialtaaseen. Hän ryntää yläkertaan vaihtamaan vaatteet ja hakemaan lompakon ja pipon. Pipa on nopeasti valmis, sillä hänellä ei ole aikaa hukattavaksi. Hän huikkaa hyvästit ja lähtee Kuuselan keskustaan ostamaan tarvitsemansa. 

Sillä aikaa Eljas auttaa Popua vaatteiden vaihdossa ja hampaiden pesussa, sekä tiskaa.

Eljas pelaa Popun kanssa Kimbleä, kun ovi käy Pipan tullessa takaisin. Hän vaikuttaa paljon iloisemmalta kuin aikaisemmin ja ilmoittaa menevänsä heti laittamaan värinpoiston hiuksiinsa. Eljas toivoo koko sydämestään, että Pipan löytämä apukeino toimii.

”Jes! Minä voitin”, Popu hihkaisee siirtäessään viimeisen nappulansa maaliin.

Jatkuu ensiluukussa...

Kahdestoista luukku: Glögiä :3

Jouluinen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Iltasatu. Osa 12.

Amppurulaan video!

”Ei, älä lyö”, Eljas mutisee unissaan ja kääntää kylkeä. Hän tuntee kylmyyttä ja kietoo kädet tiukasti ympärilleen. Hänen allaan on jotain kylmää ja kovaa, ja se tulee hänen uniinsa. Samassa Eljas herää ja huomaa makaavansa rautaisen roska-astian kannen päällä. Hän katsoo kummastuneena ympärilleen: ”Kuinka minä tänne jouduin?”

Eljas hyppää alas roskiksen kannelta ja laskeutuu horjahtaen, hänellä heittää hieman päässä ja kylkeen sattuu. Hän kokeilee taskujaan ja löytää puhelimensa. Eljas laittaa viestiä tuolle tonttutytölle, jonka kanssa on viestitellyt. Pipa kertoo hänelle osoitteensa ja Eljas lähtee suunnistamaan Mapsin avulla kohti osoitetta.

”Horjuin tänne eilen sen baaritappelun jälkeen”, Eljas muistaa kävellessään katua pitkin pois roskiksen luota. Hän löytää tiensä baarin luo, jossa eilen vietti iltansa.

Hän alkaa seuraamaan Mapsin ohjeita ja päätyy lopulta aika lähelle osoitetta, missä eilen päivällä nukkui. Eljas kerää kaiken rohkeutensa ja koputtaa oveen. Hän kuulee pieniä askelia, jotka juoksevat kohti ovea, sekä kulkusen helinää ja kohta oven raosta kurkistaa pieni sinisilmäinen poika, jolla on päässään punainen valkoreunuksinen tonttulakki. Poika hymyilee ja tervehtii arastellen:
”Hei.” 

Eljas ei hymyile vaan katsoo poikaa tympääntyneenä.
”Onko Pipa?” Eljas kysyy, ja poika huutaa taakseen: ”Pipaa! Se joku tonttupoika on täällä!”
”Oletko sinä se Pipan poikakaveri?” poika kysyy uteliaana ja väistää päästäen Eljaksen sisälle. Eljas huokaisee ja murahtaa:
”Se ei kyllä kuulu sinulle.” Poika kääntää nolostuneena suurien silmiensä katseen jalkoihinsa ja kävelee pois. Eljas jää yksin seisomaan eteiseen ja katselee kengän kärkiään. Hän kuulee askeleita ja nostaa katseensa. Eljas näkee kauniin tytön tulevan käytävää pitkin hänen luokseen. Tytön vaaleat hieman laineilla olevat hiukset leijuvat söpösti valloillaan ja hänen ihana hymynsä mykistää Eljaksen, eikä hän saa sanottua sanaakaan. Eljas vain katsoo tyttöä ja tämän vihreitä silmiä. Pipa hymyilee huvittuneena Eljaksen tuijotukselle.
”Heipsan”, tyttö sanoo, ja Eljas havahtuu ja räpsäyttää silmiään pari kertaa.
”Moi”, Eljas sanoo ujosti pystymättä irrottamaan katsettaan tytön silmistä. Pipa katselee Eljasta ajatellen: ”Mukavan näköinen poika, ei ainakaan mikään huijari vaan juuri se joka hänen profiilikuvassaan on.
”Sinä olet sitten vissiin Eljas”, Pipa sanoo ja laittaa hiuksia vasemman korvansa taakse: ”Olen Pipa, mukava vihdoinkin nähdä. Haluatko glögiä?” Eljas nyökkää ja Pipa kävelee takaisin sinne mistä tuli.
”Jätä vain kengät siihen”, Pipa huikkaa keittiöstä ja laittaa mikroon kolme glögimukia. Eljas jättää kenkänsä ja hipsii villasukat jalassa keittiöön. Hän katselee tyttöä, joka etsii rusinoita ja mantelilastuja kaapista. Keittiön pöydän päädyssä istuu tuo pieni vaaleahiuksinen poika, joka pelaa Angry Birdiä tabletilla. Pipa kääntyy löydettyään etsimänsä ja asettaa kaksi kulhoa ruskealle pöydälle.
”Tässä on pikkuveljeni Popu”, Pipa esittelee veljensä ja jatkaa: ”Vanhempani ovat työmatkalla Korvatunturilla ja palaavat huomiseen Lucian päivän juhlaan. Siksi minun täytyy huolehtia veljestäni, enkä ole siksi koulussakaan.” Mikro kilahtaa ja Pipa nostaa mikrosta kaksi kuppia. Eljas menee avuksi, ottaa kolmannen kupin mikrosta ja vie sen Populle, joka juuri lopettaa pelaamisen. Poika hymyilee kiitokseksi, ja Eljas istuu Pipaa vastapäätä Popun oikealle puolelle. He istuvat hiljaa hörppien kuumaa glögiä, Eljas katselee Pipan silmiä ihaillen: ”Niin kauniit silmät.” Pipa huoma tuijotuksen ja hymyilee Eljakselle, joka kääntää vaivaantuneena katseensa pois. Vihreäsilmäinen tyttö aloittaa keskustelun kysyen Eljaksen kuulumisia. Eljas valehtelee, että kaikki on hyvin vaikka asia ei ihan niin ole. Eljas ei ole kertonut tytölle koko totuutta Korvatunturin tapahtumien kulusta, eikä vielä aiokaan. Eljasta ei enää ujostuta niin paljon ja pian he puhuvat Pipan kanssa samalla tavalla kuin KIKissä lähes joka päivä.

Kohta kuuluu kolme koputusta ja Popu ponkaisee ylös tuolistaan. Pieni poika kiiruhtaa ovelle ja kohta kuuluu huuto: ”Pipa! Tyty on täällä, sillä on sulle jotain.”
”Vihdoinkin”, Pipa lausahtaa ja menee ovelle. Popu tulee takaisin ja jatkaa tabletilla pelaamista. Eljas kuulee eteisestä keskustelua, oven kolahduksen, ja sitten hän näkee Pipan kävelevän keittiön ohi jonnekin. 

Pipan tullessa takaisin Eljas kysyy kuka Tyty on ja mitä asiaa hänellä oli.
”Oletpa sinä utelias”, Pipa naurahtaa viedessään kolme glögikuppia tiskipöydälle. Eljas hymyilee ja vie oman kuppinsa Pipalle, joka alkaa tiskata kuppeja muita astioita, joita on kertynyt altaaseen ja sen ympärille.
”Tyty on ystäväni tästä läheltä, hänen oikea nimensä Tyyni Unelma, mutta kaikki sanovat häntä Tytyksi. Hän toi minulle shampoon, jonka unohdin heille pari päivää sitten”, Pipa kertoo tiskatessaan. Eljas hymyilee ja huuhtelee mukit sitä mukaan, kun Pipa tiskaa ne. Eljas on pitkästä aikaa edes hieman onnellisempi, eikä edes kylmä vesi ärsytä häntä.
”Jäätkö yöksi?” Pipa kysyy, mutta vastaa itse: ”Totta kai jäät, missä muuallakaan yöpyisit.”

Jatkuu ensiluukussa...

Yhdestoista luukku: "Moromoro"

Jouluinen. Laiska. Iltasatu. Osa 11.

Amppurulaan video!

Juna puksuttelee kohti Kuuselaa. Eljas herää neljän aikaan huutoon: hänen "paperiuhrinsa" on laittanut jalat kenkiinsä. Eljas meinaa purskahtaa nauruun, mutta hillitsee itsensä. Hän katsoo kelloa ja toteaa, että ehtii nukkua vielä pari, kolme tuntia ennen omaa asemaansa. Hän nukahtaa melkein saman tien suljettuaan silmänsä uudelleen.

Eljas seisoo Kuuselan asemalla katsellen ympärilleen mietteliäänä. Hänellä ei ole tarpeeksi rohkeutta kertoakseen tonttutytölle saapumisestaan ja häntä väsyttää. Siinä seisoskellessaan hän kuulee ohimennen jonkun naisen puhelinkeskustelun:

”Aha, juu … Jaa, kai sä tiiät mun osottee? … Ymm, kyllä Kuusitiheikönkuja kolome. … Jaaha, avain on kukkaruukussa. … Aha. … Mmm, ai tuut viidelt. Nii, muut tulee vast kuuelt … Mun pittää hoitaa pari juttuu, nii nähää siel viien aikaa. … Juuh, moromoro.”

”Hmm, meikä taitaa vierailla Kuusitiheikönkujalla”, Eljas ajattelee hakien Google Mapsista reitin. Hänen onnekseen Kuusitiheikönkuja ei ole kaukana. Matkalla Kuusitiheikönkujalle hän käy kaupassa ostamassa hiusväriä ja jalkavoidetta. Eljas kävelee hetkessä määränpäähänsä ja löytää avaimen kukkaruukusta. Varovasti hän avaa oven ja hiipii sisään. Asunto ei näytä hääppöiseltä, mutta ei Eljas tarvitse kuin ruokaa ja sängyn tai sohvan. Hän jättää kengät eteiseen, jottei jättäisi likatahroja lattioille. Hän ei halua jättää jälkiä. Tonttu hipsii suorinta tietä keittiöön ja löytää sieltä nugetteja, porkkanalaatikkoa, maitoa ja kolaa. Hän lämmittää nugetit ja porkkanalaatikon mikrossa ja linnoittautuu sohvalle television eteen. Hän selaa kanavia, muttei löydä mitään kiinnostavaa katsottavaa. Hän hymähtää ja sammuttaa television. Eljas kääntyy makaamaan mahalleen ja katsoo puhelimellaan Justimuksen videoita. Syötyään nugetit ja porkkanalaatikon Eljas tekee itselleen sekoituksen kolasta ja maidosta, jonka hän nauttii viimeisten pipareidensa kanssa. Hän katsoo FromTheBushesin videoita ja nauraa mahansa kipeäksi heidän kohellukselleen. Syötyään kaikki piparit ja juotuaan maitokolansa, hän laittaa itselleen herätyksen ja puhelimensa lataukseen. Hän löysi laturin aikaisemmin eteisestä. Hän laittaa puhelimensa lattialle ja nukahtaa mahalleen. Hänen toinen kätensä roikkuu sohvan reunan yli hipoen lattiaa

Pari tunnin kuluttua Eljaksen puhelin alkaa hälyttää ja yrittäessään sammuttaa sitä hän kierähtää lattialle. ”Auts”, Eljas parkaisee maatessaan selällään lattialla. Hän nousee istualleen sammuttaen samalla tuon ärsyttävän herätyksen. Hän päättää jättää yllätyksen talonomistajille. Hän menee kylpyhuoneeseen, etsii shampoopurkin ja tyhjentää sen. Shampoon tilalle hän laittaa ostamansa hiusvärin, jonka hän pursottaa tuohon tyhjään shampoo purkkiin. Vessasta hän löytää myös päivävoiteen, johon hän sekoittaa jalkavoiteen. Hymyillen tyytyväisenä hän lähtee napaten mukaansa kaksi eteisen pöydältä löytämänsä piparminttutankoa.

Eljas suuntaa hymyillen askeleensa Kuuselan keskustaan ja nauttii vapaudesta imeskellen piparminttutankoa. Hän on hyvällä tuulella ja pitkästä aikaa hän tuntee olonsa hyväksi, vaikkakin eritavalla kuin aikaisemmin. Keskustassa tonttu katselee kuolaten kahviloiden ja leipomoiden herkkuja. Hän päättää käydä ostamassa joulutorttuja. Eljas ei osaa päättää haluaako hän torttuja omenahillolla vai luumuhillolla, joten hän päättää ottaa molempia kolme kappaletta. Hän istahtaa penkille ja katselee keskustan vilinää maiskutellessaan torttuja. Eljakselle alkaa tulla kylmä ja jatkaa matkaansa kauppakeskukseen. Eljaksen tekee mieli hypellä pitkin kauppakeskuksen käytäviä, mutta sitten hän kävelee lelukaupan ohi ja hänen huono tuulensa palaa taas. Hymy hänen kasvoiltaan katoaa ja hän päättää suunnata askeleensa lähimpään baariin. Matkalla hän mutisee ärtyneenä, kuinka joulu on typerä hyödytön juhla, kuinka joulu muka tekee ihmiset onnellisiksi.

Sillä aikaa tuossa talossa, jossa Eljas päivällä nukkui, on menossa Lucian päivän laulun harjoittelu ja pukujen sovitus. Tuo talo on nimittäin Eljaksen KIK tuttavuuden, Pipan, hyvän ystävän talo. Pipa kokeilee päälleen valkoista kaapua ja pyörii se päällään peilin edessä. Hänen ystävänsä kehuu häntä kauniiksi ja tuo hänelle sähkökynttiläkruunun. Tyttö laittaa sen päähänsä ja katsoo itseään peilistä ennen kuin liittyy muiden kulkueen jäsenten seuraan olohuoneeseen. Pipa saa osakseen ihailevia katseita ja hän väläyttää hymyn. Yksi joukosta ei hymyile Pipalle, vaan nyrpistää nenäänsä mustasukkaisena. Hän on Huhti tonttu ja hän olisi halunnut olla Lucia-neito tänä vuonna. Pipa ei näytä päällepäin välittävänsä Huhtin mielipiteestä, mutta sisimmässään hän on niin pahoillaan, että haluaisi luopua kynttiläkruunusta. He aloittavat harjoitukset ja Pipa loistaa kauniilla heleällä äänellään.

Jatkuu ensiluukussa...

Kymmenes luukku: Varovasti Raiteilla kulkee

Jouluinen. Melkein perillä. Iltasatu. Osa 10.

Amppurulaan video!

Eljas nojaa pylvääseen tuossa samassa katoksessa, johon viime yönä nukahti. Hän ei jaksa nousta, sillä yrittäessään sitä jo kerran häntä huimasi liiaksi. Hänellä on huono olo ja huonosti nukuttu yö painaa silmäluomia. Vähän matkan päässä on kauppa, jonne Eljas kovasti haluaisi, muttei pääkivultaan kykene nousemaan. Eljaksella on nälkä, hän muistaa ostaneensa piparkakkuja. Hän kaivaa taskustaan pienen paketin ja avaa sen. Hän syö yhden piparin ja nauttii sen mausta.
”Minä niin rakastan pipareita”, Eljas ajattelee ja huomaa vähän matkan päässä koiran, joka on sidottu tolppaan. Koira katsoo Eljasta kerjäten. Se haluaisi Eljakselta yhden ruskean herkullisen keksin, mutta Eljas vain katsoo koiraa virnuillen ja heiluttaa keksiä edestakaisin. Koira tuo hänelle vähän mieleen oman rakkaan Karvaturrinsa, mutta hän työntää kuvan taka-alalle.
”Nämä ovat minun keksini, minä ostin ihan omin rahoin”, hän ajattelee itsekkäästi ja korostetusti puraisee palan toisesta piparista. Hän nauttii koiran härnäämisestä, mutta omistajan tullessa paikalle hän lopettaa saman tien. Eljas on syönyt puoli paketillista pipareita ja hänellä on hiukan parempi olo. Hän nousee ylös varovasti ottaen tukea pylväästä. Hän pääsee ylös ja alkaa raahautumaan jonnekin päin.

Eljas kävelee eteenpäin ja löytää lopulta tiensä vilkkaalle juna-asemalle. Hän katselee aikatauluja ja on iloinen huomatessaan, että kohta lähtee juna Kuuselaan. Tonttupoika juoksee ostamaan lipun automaatista ja ehtii junaan juuri ja juuri. Hän tietää, että joutuu istumaan taas kauan junassa, sillä matka Luumukylästä Kuuselaan ei ole lyhyt. Häntä ärsyttää junassa istuminen, varsinkin kuin vieressä istuu poika, jonka kuulokkeista kuuluu vahvasti läpi joululaulut.
”Lopettaisivat jo tuo jouluhössötyksen”, Eljas ajattelee ja nojaa ikkunaan: ”Joulu on TURHAA.” Hän yrittää sulkea korvansa musiikilta ja keskittyä johonkin muuhun. Hän päätyy selaamaan feissarimokia. Nauraessaan tonttujen idioitismille, hänen olonsa kohenee. Hänen vieruskaverinsa lähtee junasta seuraavalla asemalla ja Eljas saa molemmat penkit itselleen. Eljakselle tulee vessahätä, mutta hän ei tahdo jättää paikkaansa peläten että joku menee hänen paikalleen.
”Laitan penkille tekohämähäkin, ehkä se saisi ihmiset istumaan jonnekin muualle”, Eljas saa älynväläyksen ja jättää omalle paikalleen mustan pikku muovihämähäkin. Hän häipyy vessaan ja käy samalla ravintolavaunussa juomassa kanelikaakaon. Tullessaan takaisin, kukaan ei ole istunut hänen paikalleen, mutta hän huomaa käytävän toisella pelokkaan näköisen tytön, joka katsoo Eljaksen paikkaa tiiviisti kuin odottaen jotain. Eljas kävelee paikalleen, nostaa hämähäkin, laittaa sen taskuunsa ja istuu hymyilleen paikalleen. Hänen on vaikea pidätellä nauruaan, kun näkee tytön ilmeen. Tyttö näyttää niin nolostuneelta ja näyttää punastuvan hieman. Tyttö kaivaa nopeasti laukustaan Demi -lehden ja nostaa sen kasvojensa eteen. Eljas jatkaa feissarimokien lukemista ja hänen huomaamattaan ulkona pimenee. Yö on saapunut, eikä Eljasta vielä edes väsytä. Eljas nostaa katseensa puhelimestaan ja säpsähtää pimeyttä, joka on laskeutunut. Hänen ympärillään ihmiset nukkuvat, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Eljas huomaa penkilleen käpertyneen miehen, joka on heittänyt kengät pois jalastaan. Eljaksen kasvoille nousee viekas hymy. Hän nousee paikaltaan, käy kastelemassa vessapaperia ja tunkee sitä mahdollisimman huomaamattomasti nukkuvan tontun kenkiin. Hän katselee ympärilleen varmistaen, ettei kukaan nähnyt.
Eljas päättää mennä ravintolavaunuun parille kaljalle.

Jatkuu ensiluukussa... 

Yhdeksäs luukku: Piparminttua ja pikkelsiä

Jouluinen.Pikkelssejä ja kinkkuja. Iltasatu. Osa 9.

Amppurulaan video!

Eljas kävelee tienviertä määränpäänään ihan mikä tahansa paikka, josta saa ruokaa. Eljaksella on niin kova nälkä, että kaikki autot näyttävät liikkuvilta kinkuilta ja puut piparminttutangoilta.

”Onneksi minulla on rahaa vielä”, hän ajattelee nähdessään valon pilkahduksen. Hän nimittäin näkee huoltoaseman, jonka suuressa kyltissä lukee ”24 h”.
Eljas on kävellyt koko aamupäivän, sillä bussi jätti hänet korpeen päätepysäkille, jolla hän nukkui viime yön. Eljas aivastaa, yöt ulkona eivät tee hänelle hyvää ja hänellä on flunssainen olo. Loppumatkan Eljas juoksee minkä jaloistaan pääsee ja nälältään kykenee, hän on syönyt viimeksi eilen puolen päivän aikoihin.

Eljas pääsee huoltoasemalle ja maksaa noutopöydän, sillä hänellä on nälkä ja noutopöydästä voi aina hakea lisää. Hän syö tyytyväisenä ja miettii kuinka jatkaa matkaa, samalla hän myös laskee rahansa.
”Rahat on lopussa”, Eljas mutisee itsekseen mutustaessaan leipää: ”Vain hieman päälle viisikymppiä käteisenä. Paljonkohan pankkikortillani on?”

Syötyään hän menee pankkiautomaatille ja katsoo tiliään hämmästyneenä.
”100 euroa”, hän sanoo ääneen ja jatkaa ajatuksissaan: ”Mistä minä olen saanut satasen?” Hän ei saa päähänsä, kuka olisi halunnut lahjoittaa hänelle satasen. Hän nostaa itselleen neljä kymppiä ja käy kaupassa ostamassa pipareita ja lisää muovi hämähäkkejä. 

Eljas istahtaa ulos penkille miettimään jatkoa. Hän pyörittelee peukaloitaan ja katselee tonttuja, jotka ovat niin kiireisen näköisiä. Hän huokaisee: ”Mistä mistä saan kyydin eteenpäin, en jaksaisi enää kävellä…” Hän näkee vanhan miehen, joka lähtee varovasti ylittämään tietä.
”Hmm, vanhuksia on helppo huijata”, Eljas ajattelee ja nousee suunnitelmaa punoen. Hän kävelee miehen luo ja matkalla nappaa penkille unohtuneen kassin mukaansa. Hän kysyy harmaantuneelta mieheltä voisiko saada kyydin Luumukylään. Mies hätkähtää kuullessaan Eljaksen äänen ja katsoo tonttupoikaa kummissaan.
”Miksi ihmeessä, luuletko, että minä tuosta vain lähden ajamaan niinkin kauas kuin Luumukylään?” mies kysyy ja pudistaa päätään epäuskoisena. Eljas selittää nopeasti, että hänen täytyisi päästä vanhempiensa luokse jouluksi, mutta rahat ovat loppu. Hän kertoo uskomattoman tarinan matkastaan huoltoasemalle: kuinka hän nukkui ulkona viimeiset yöt ja käveli tänne Kuuselasta asti. Miehen katse heltyy saman tien ja Eljas väläyttää aurinkoisimman hymynsä. Mies kehottaa Eljasta seuraamaan häntä autolleen ja miehen kääntäessä selkänsä, Eljaksen kasvoille nousee viekas hymy. Hän auttaa miestä oven avaamisessa ja istahtaa sitten itse pelkääjän paikalle. Mies kuitenkin pudistaa päätään osoittaen takapenkkiä.
”Sinun täytyy mennä taakse istumaan”, vanha mies sanoo: ”Vaimoni tulee vielä kyytiin.” Eljas nousee nopeasti ulos autosta ja näkee vanhan, vahvasti meikatun naisen kävelevän autolle päin. Eljas istahtaa ärsyyntyneenä takapenkille. Nainen tulee ja kysyy kuka nuori mies tapapenkillä on. Eljas ei ehdi sanoa sanaakaan ennen vanhaa miestä, joka selittää vaimolleen saman tarinan kuin Eljas aikaisemmin miehelle. Nainen vaikuttaa heti paljon ystävällisemmältä ja esittäytyy:
”Hei, olen Kurpitsa Pikelsi ja tämä on mieheni Kurkku Pikelsi. Hauska tutustua.”
Eljas esittäytyy hymyillen niin aidosti kuin osaa. Kun auto kaartaa pois huoltoaseman pihasta, nainen kääntyy eteenpäin ja Eljaksen hymy hyytyy. Häntä ärsyttää takana istuminen, sillä hän tuntee olonsa pikkupojaksi. Eljas joutuu kuuntelemaan koko matka Luumukylään asti Kurpitsan ja hänen rakkaan ”kurkkumussukkapikkelsin” elämänkertaa ja on iloinen päästyään ulos tuosta autosta. Hän kiittää pariskuntaa ja auto kaartaa pois. On jo pimeää ja Eljaksen puhelimen kello näyttää iltayhdeksää. 

Eljas seisoo paikoillaan katsellen ympärilleen, mistä löytäisin yöpaikan. Taivaalta alkaa sataa kaatamalla vettä ja Eljas juoksee lähimpään katokseen suojaan katsellen vesisadetta kyllästyneenä.

Jatkuu ensiluukussa...

Kahdeksas luukku: Iiks!

Jouluinen. Naisia. Iltasatu. Osa 8.

Amppurulaan video!

”Sinä”, nuori nainen tönii Eljasta, joka nukkuu naisen vieressä sängyllä: ”Herää!” 

Eljas havahtuu, räpyttää silmiään ja säikähtää melkein kuoliaaksi naista vieressään. Eljas peruuttaa alas sängystä.

”Mitä sinä täällä teet, kuka sinä olet?” Eljas kysyy puhuen nopeasti: ”Tämä on minun sänkyni, miksi sinä olet sängyssäni?” Hän katsoo lattialta naista, joka hihittää.

”Älä säiky, kaikki huoneet on täynnä, ja tämä huone oli ainut, jossa oli parisänky ja vain yksi nukkuja”, nainen selittää. Eljas rauhoittuu hieman: ”Huh, en sentään muistamattani juonut eilen.”

”Miksi sinä herätit minut?” Eljas kysyy ja nousee lattialta. Hänellä on päällään harmaa t-paita ja pitkät kalsarit, sekä valkoiset sukat. Hän etsii katseellaan pitkähihaista paitaa ja farkkujaan.

”Joku yritti soittaa sinulle, muttet herännyt soittoääneesi”, nainen selittää ja vetää päälleen mekon: ”Sinulla on muuten hauska soittoääni.” Eljas hymyilee hämillään ja vetää farkut jalkaansa. Eljas nostaa puhelimen pöydältään ja näkee puheluiden tulleen vieraasta numerosta. ”Ei kukaan tärkeä”, hän ajattelee, irrottaa puhelimen laturista ja laittaa sen farkkujensa taskuun.

”No mutta minun täytyy mennä, työt odottavat”, nainen sanoo ja lähtee ulos ovesta vetäen päälleen takkia: ”Näkemisiin ja hyvää joulua.”

”Töitä, olisipa minullakin, äh, miksi muut ovat niin onnellisia”, Eljas ajattelee nostaessaan paitansa sängyn vierestä: ”Hyvää joulua muka, tässä joulussa ei ole mitään hyvää.” Samassa, joku juoksee kirkuen ulos viereisestä huoneesta. Eljas katsoo ulos ikkunasta ja näkee naisen, joka hyppii yhdellä jalalla. Hänen jalassaan roikkuu suuri hämähäkki. Eljas purskahtaa nauruun.

”Hauska pila”, Eljas ajattelee ja vetää paidan päälleen: ”Se on tekohämähäkki.” Nainen tajuaa sen itsekin pian ja kirkuminen loppuu. 

Eljas petaa vuoteensa ja lähtee palauttamaan avainta. Ennen huoneesta lähtöä hän nappaa pöydältä jonkun unohtamat eväät. Kävellessään pihan poikki Eljas huomaa tuon tekohämähäkin, jonka nainen on heittänyt irti jalastaan. Eljas nostaa hämähäkin ja kiinnittää sen avaimeensa virnuillen. Vastaanotossa ei ole ketään. Hän palauttaa avaimen pöydälle, ja odottaa hetken vastaanoton oven vieressä kuullakseen avaimen löytäjän reaktion. Kohta, joku kiljaisee ja Eljas kurkistaa ikkunasta ja näkee kauhistuneen naisen, joka katsoo avainta järkyttyneenä. Naista alkaa nolottaa tajutessaan hämähäkin olevan muovia. Eljas yrittää pidättää nauruaan, muttei tahdo onnistua ja juoksee nopeasti bussipysäkille, joka on motellin vieressä. Hän selaa puhelimestaan aikatauluja ja hyppää seuraavaan bussiin, joka vie häntä lähemmäs Kuuselaa. Eljaksella on hymy huulillaan koko loppupäivän.

Jatkuu seuraavassa luvussa...