Miltä mie näytän?

Oona Kokko, 18, HKI/TKU/JNS

Joulukalenteri 2015: 16. luukku Lomaloma

Kahdeksan päivää jouluun nyt on, hiphei.

Koululaiset lomille kohta päästetään, jippikaijei.

No viimeistään maanantaina ainakin Kai

Äikkä kakkosen kurssilaiset pipareitakin sen kunniaksi sai.

Huomenna Paasikivi-Opistossa on jouluruokaa,

ja pyöriessään opiston käytävillä ihmiset tyytyväisinä huokaa:

"Nyt joku äkkiä niitä rullatuoleja tuokaa."

Aulassa seisova Tommi itsekseen naurahtaa

oppilaiden menoa seuratessaan.

Ohikilistelevä Mari taas päätään puistaa

ja vararehtorille kuiskaa:

"Joko voin joululomalle luistaa?"

Hetki muistellaan joulukuun kuudennentoista päivän historiaa

ja japanilaisia lapsia surraan.

Kun vuonna -97 Pokemonin Electric Soldier Porygon ensi-iltansa sai

sadat japanilaislapset epilepsia-kohtauksista kärsi vain.

Okeiokei, anteeksi

Iloisiakin asioita joulukuun kuudestoista päivä tapahtui, 

kun joku mystiseen venäläiseen Rasputiniin vittuuntui

ja vuonna 1916 hänestä eroon hankkiutui.

Eli nyt pidetään asuntolabaardit viimeiset 

ja nautitaan alkoholittomat skumpat ja muut herkut jouluiset.

Sitten perjantaina huudetaan hiphurraa, 

ja lomalaitumille kirmataa.

Joulukalenteri 2015: 15. luukku Maria

Jeremias kertoo seikkailuistaan Euroopassa. Kuinka hän iski naisia -ja miehiä- sukeltaessaan Espanjassa, kuinka hän valmistui taidekuolusta Ranskassa ja suklaatehtaan töistään Belgiassa. Hän kertoo raivoisasta erostaan entisen tyttöystävänsä Alin kanssa. Muistan Alin viime kerralta, kun tapasin Jeren. Tosin Jerellä tuskin on siitä minkäänlaista muistikuvaa, sillä hän oli ihan ympärikännissä ja tuolla herralla kun on tapana menettää muistinsa ainakin osittain liikaa juodessaan. Ali oli vaikuttanut mukavalta tytöltä, ehkä hieman liian mukavalta ja kiltiltä Jerelle. Mustahiuksisen herran vallattomuus oli varmasti aiheuttanut eron. Kuvittelin, että mies olisi rauhoittunut vanhetessaan, mutta vaikuttaa siltä ettei.

Kuuntelen Jeren tarinointia miettien kuinka paljon hän liioittelee. Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen hänen puolestaan, mutta samalla mietin omaa, Jeren elämään verrattaessan, surkealta vaikuttavaa elämääni. Kyllähän olin päässyt urallani sinne minne halusin, mainostoimiston johtoon, mutta sittemmin tajunnut ettei tuo työ ollut aivan semmoista kuin toivoin. Olin itsekin pokannut naisen, mutta suhteemme oli päättynyt eroon vain puolisen vuotta sitten. Tuosta liitosta minulla on muistona arpi vasemmassa kämmenselässäni, sormus poikamiesboxini vaatekaapissa ja mahtava mukula, jonka huoltajuuden tuo nainen oli saanut. Huokaisen ja kaadan viimeiset mallaspisarat kurkustani alas.
"Mutta riittää minusta, mitäs sinulle kuuluu Kuismaseni?" Jere lopettaa kertomuksensa ja vaihtaa puheen aiheen minuun. Hämmentyneenä sipaisen vaaleita hiuksiani miettien mitä minun kannattaisi kertoa ssurkeasta elämästäni. Käännän ruskeiden silmieni katseen tyhjästä lasista mustahiuksisee mieheen ja hetken ihailen tuon hyvässä kunnossa pysynyttä kroppaa ja yhä vain kirkkaasti loistavia sinisiä silmiä.
"Eipä minun elämässäni mitään kertomista ole", aloitan ja käännän katseeni takaisin lasiin muistellen viime vuosien kulkua: "Ei minulle ole mitään läheskään yhtä jännittävää ole tapahtunut. Ellei suhdettani sekopäiseen brunetteen lasketa." Saan jälleen flashbackin, mutta tällä kertaa ei niin onnelliseen hetkeen, ja kerron Jerelle Mariasta.

"Tapasin Marian n. vuosi sen jälkeen, kun välimme katkesivat. Hän vaikutti täydelliseltä. Meillä oli semmoinen yhteys tiedätkö? (Jere nyökkää) Maria oli mitä toivoa saattaa kuvankaunis, kiltti ja ymmärtäväinen. Tai sellaiselta hän ainakin vaikutti. Ongelmat alkoivat minun kosittuani tuota ruskeahiuksista kaunotarta. Mariasta tuli tosi omistushaluinen ja suuttuessaan hänestä tuli todella väkivaltainen. Luojan kiitos hän hillitsi itsensä ollessaan Nuutin lähellä. No meillä oli aika paha faitti tossa puolisen vuotta sitten ja no erosimme."

Vaivaantuneena pyyhkäisen toista kämmenselkääni, jossa on n. kahden sentin mittainen arpi. Tunnen vihlaisun ajatellessani Mariaa keittiöveitsi kädessään. Pudistan tuon kuvan mielestäni ja heilautan kättäni baarimikolle saadakseni vielä yhden tuopillisen.

Joulukalenteri 2015: 13. luukku Viherlehden aikaa

Kimalaistassu kuuntelee valppaasti lehtien rapinaa, joka kertoo pikkueläimen läsnäolosta. Hän tuntee suussaan riistan lämpimän maukkaan tuoksun ja keskittää kaikki ajatuksensa saaliiseensa. Vaalea oppilas jäykistää häntänsä liikkumattomaksi ja hiippailee lähemmäs kohdettaan. Hän saa näkyviinsä lehtien joukossa rapistelevan hiiren, jolla ei ole aavistustakaan kissan läsnäolosta. Varovasti oppilas hiippailee lähemmäs saalistaan, kunnes on vain muutaman hännänmitan päässä. Hän varoo tarkoin rapistelemasta ja ponnistaa loikkaan. Kimalaistassu laskeutuu taidokkaasti saaliinsa ylle ja päättää tämän päivät jämäkällä puraisulla niskaan. Hän nostaa hiiren leukoihinsa ja tassuttelee ylpeänä takaisin mestarinsa luokse, joka odottaa häntä suuren tammen juurella.

"Hienoa Kimalaistassu!" harmaa kolli kehuu oppilastaan. Kimalaistassu on hänen ensimmäinen oppilaansa ja hänestä vaikuttaa, että tuo oppii hyvin.

"Lähdetään takaisin leiriin, vanhukset varmasti kaipaavat jo tuoresaalista", Hiiriviiksi sanoo ja lähtee kohti leiriä. Kimalaistassu on hyvillään mestarinsa kehuista ja seuraa tätä häntä pystyssä. Tämä on vasta hänen toinen saalistusharjoituksensa ja hän sai hiiren. Toisaalta Kimalaistassun sisko Kukkatassu oli saanut myyrän ensimmäisessä saalistuksessaan. Siinä samassa valkoinen oppilas pöllähtää puskasta päästäinen suussaan roikkuen. Kukkatassu on iloinen nähdessään veljensä ja heilauttaa häntäänsä tervehdykseksi. Hänen perässään tulee myös Pähkinähäntä, joka ottaa veljensä Hiiriviiksen kiinni. Pähkinähäntä alkaa kertomaan kuinka hyvin Kukkatassu suoriutui tämän päiväisestä metsästyksestä ja Hiiriviiksi kertoo Kimalaistassun saaliista. Pähkinähäntä kääntyy katsomaan perässä tulevaa Kimalaistassua lapansa yli ja onnittelee tätä. Kukkatassu pukkaa veljeään ystävllisesti, hän on iloinen veljensä saamasta saaliista, muttei pysty päästäisen takia naukumaan mitään. Rintarinnan sisarukset tassuttavat leiriin ja pudottavat saaliinsa tuoresaaliskasaan.

"Sait ensimmäisen saaliisi", Kukkatassu onnittelee veljeään, joka nyökkää kiitokseksi kehuista.

"Klaaninvanhimmille pitäisi viedä tuoresaalista", Kimalaistassu sanoo ja poimii saamansa hiiren kasasta lähtien viemään sitä klaaninvanhimpien pesään. Kukkatassu poimii oman saaliinsa ja seuraa veljeään. 

Varispentu, Täpläpentu ja Yöpentu leikkivät taistelua luolan edustalla ja varjossa makoileva Paatsamanvarjo katselee pentujaan muistellen omia leikkejään pentuetovereidensa Leijonanroihun ja Närhensulan kanssa. Hän muistaa kuinka he monta kertaa lähtivät omille pikku seikkailuilleen. Kerran he olivat lähteneet leiristä ja eksyneet ketunpesään. Sokea Närhensulka oli tuolloin melkein tippunut leiriin. Hän olisi voinut kuolla, mutta onneksi joku vanhempi soturi oli saanut vallatonta pentua niskavilloista ja Närhensulka oli säästynyt niskojen taittumiselta. Paatsamanvarjo näkee pennuissaan itsensä ja sisaruksensa. He eivät vain saa kokea klaanielämää, sen tuomaa turvaa ja yhdessä elämisen iloa. Paatsamanvarjo oli jättänyt tuon elämän taakseen Hallatulen vuoksi, eikä hän lainkaan katunut päätöstään. Samassa hän kuulee metsästämään lähteneen kumppaninsa naukaisun ja kääntää katseensa metsään päin. Paatsamanvarjo pomppaa jaloilleen, sillä vaistoaa, että jokin ei ole kunnossa. Hän astelee pois varjoista ja kuulee uuden naukaisun. Musta naaras kuulee äänessä pelkoa ja hätääntyneisyyttä. Jokin on pahasti pielessä.

"Pennut, menkää luolaan ja pysykää siellä kunnes palaan!" Paatsamanvarjo naukuu pienen hätäännyksen kuultavan äänestään läpi.

"Onko isä kunnossa? Varispentu kysyy huolissaan.

"Mitä tapahtuu?" Yöpentu naukuu hädissään kipittäessään sisarustensa kanss luolaan.

"En tiedä, mutta kaikki järjestyy", Paatsamanvarjo naukuu lohduttavasti ja patistaa pannut luolaan.

"Palaathan sinä?" pennuista pienin, Täpläpentu kysyy ja katsoo emoaan meripihkan värisillä silmillään.

"Minä palaan lupaan ja isännekin palaa kyllä", vihreäsilmäinen naaras lupaa. Hän ei kuitenkaan ole täysin varma uskooko sanoihinsa. Vielä kerran hän katsoo pentujaan ennen kuin pinkaisee pitkillä jaloillaan kohti ärhäkkää sähinää ja naukunaa.

Joulukalenteri 2015: 12. päivää jouluun

On the first day of Christmas

Zuuls sent to me:

A Chicken jumping on my phone screen

On the second day of Christmas

Zuuls sent to me:

Two sleeping elephants (my mad elephant lady :D)

and A Chicken jumping on my phone screen

On the third day of Christmas

Zuuls sent to me:

Three seasons of Shrelock ( ;( want more)

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the fourth day of Christmas

Zuuls gave to me:

Four regenerations (saved my life, stupid :3)

Three seasons of Shrelock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the fifth day of Christmas

Zuuls sent to me:

Five funny snapchats (of Kamu and Miqu)

Four regenerations

Three seasons of Shrelock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the sixth day of Christmas

Zuuls sent to me:

Six lil ponies playing (happily in ponyville)

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Shrelock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the seventh day of Christmas

Zuuls sent to me:

Seven hours singing (<3)

Six lil ponies playing

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Sherlock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the eighth day of Christmas

Zuuls sent to me:

Eight litres of coffee (per day)

Seven hours singing

Six lil ponies playing

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Sherlock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the ninth day of Christmas

Zuuls sent to me:

Nine links to earworms (L.E.M.M.E.N K.Ä.T.Y.R.I.T)

Eight litres of coffee

Seven hours singing

Six lil ponies playing

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Sherlock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the tenth day of Christmas

my Zuuls sent to me:

Ten middle fingers (in whatsapp)

Nine links to earworms

Eight litres of coffee

Seven hours singing

Six lil ponies playing

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Sherlock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the eleventh day of Christmas

Zuuls sent to me:

Eleven poisoned cookies (love you too)

Ten middle fingers

Nine links to earworms

Eight litres of coffee

Seven hours singing

Six lil ponies playing

Five funny snapchats

Four regenerations

Three seasons of Sherlock

Two sleeping elephants

and A Chicken jumping on my phone screen

On the twelfth day of Christmas

Zuuls sent to me:

Twelve notes saying:

"Shut up already!"

Joulukalenteri 2015: 10. luukku Kellojen laulu

Kuulkaa kun kellot

kauniit hopea kellot

kaikki toistaa

samaa sanomaa

Huolesi heitä.

joulu on täällä 

Tuomas' iloaan 

niin vanhoille kuin 

nuorillekin.

Ding dong ding dong

sävel niiden on.

Onnellinen

laulu kellojen.

Yks' kuulla saa

ilosanomaa,

joka täyttää ilmaa

Kellot kun laulaa

ääni kohoaa

yli laaksojen

ja tuntureiden

Kertovat vaan

omaa tarinaa.

Kun kellot soittaa

ja lapset laulaa

ilosanomaa

Joulu on täällä taas.

Hyvää, hyvää, hyvää, hyvää joulua.

Hyvää, hyvää, hyvää, hyvää joulua.

Yhä edelleen 

kotiin jokaiseen

kellot lähettää 

ilosävelmää.

Joulukalenteri 2015: 9. luukku Oispa perjantai

Hämyinen laitakaupungin baari. Ainut paikka, jossa tähän aikaan illasta tapahtuu jotain, ainut paikka, jossa vielä musiikki möykkää ja ihmiset pulisevat. Siellähän minäkin istun. Minä en tosin pulise ja musiikkikin on niin paskaa etten viitsi liittyä tanssilattian puolella flirttailevien likkojen joukkoon. Sen sijaan tuijottelen edessä olevan kaljalasin pohjaa. Se mokoma on taas tyhjentynyt ennen aikojaan. Heilautan kättäni tehden pienen ympyrän ilmassa ja lasken pöytään kympin setelin. Baarimikko nyökäyttää päätään ja laskee mallasta tuopillisen. Tuo nuori pirteän näköinen baarimikko laskee tuopin eteeni ja vie rahani mukanaan. Vaihdoksi hän tuo pari euroa ja joitakin pikkurahoja. Nyökkään kiitokseksi ja nostan tuopin huulilleni. Viileä litku, jonka maussa ei ole kehumista valuu kurkuani pitkin. Lasken tuopin pöydälle ja jatkan eteeni tuijottelua. Näen vastakkaisella seinällä olevasta peilistä kasvoni. Silmieni aluset ovat tummat ja sänkikin pitäisi ajaa. Olen taas tehnyt pitkän työviikon ja ylitöihinkin jouduin alaisteni huolimattomuuden vuoksi. Rintaan asti ylettyvät vaaleat hiukseni ovat poninhännänllä niskassa ja päälläni on siisti musta puku. Puvun takin alla näkyy vaaleaanvioletti kauluspaita, jonka kauluksessa on kahvitahra. Huokaisen syvään. Pitäisi varmaan raahautua kotiin tämän tuopin jälkeen. Näissä ajatuksissa juon kaljaani miettimättä oikein mitään sen ihmeenpää. Ajatuksiini tulee kuitenkin muutos, kun viereeni istahtaa tutunnäköinen mies. Miehellä on lyhyet mustat hiukset, jotka on nostettu nuorison tyylin mukaisesti pystyyn. Voisin vannoa, että ne taittavat hieman siniseen, vaikken varmaksi voi sanoa baarin heikon valaistuksen vuoksi. Sivuilta hiukset ovat todella lyhyet. Miehellä on päällää musta hihaton huppari, joka jättää paljaaksi tuon lihaksikkaat käsivarret. Siirrän ruskeiden silmieni katseen hämmentyneenä pois ja yritän saada päähäni, missä olen nähnyt miehen aikaisemmin. Mies tilaa itselleen tuopin. Omani seisoo puoli tyhjänä edesssäni tiskillä. Baarimikon täyttäessä miehen tilausta tuo mustahiuksinen nuori herra katselee ympärilleen. En tiedä etsiikö hän jotain vai odottaako hän jotakuta vai mitä, mutta nähdesään minut, hänen kasvoilleen nousee ilahtunut hymy. Ihan kuin hän tuntisi minut.
"Hei komistus", sinisilmäinen mies tervehtii. Hänen äänensä kuullessani saan pelottavan flashbackin.

Aurinko paistaa kuumasti ja järven aallot lyövät kallioihin. Istun pienen veneen kannella vieressäni rasiallinen mansikoita ja tunnen kuin tuuli tuivertaa hiuksiini, jotka olen kesän kunniaksi jättänyt auki. Mansikka paketin toisella puolella vieressäni istuu mustatukkainen nuorukainen, jonka sinisiä silmiä peittävät mustat raybanit. Hänen otsahiuksissaan on paksu sähkönsininen raita ja ne on muotoiltu biebermäisesti. Olen monta kertaa sanonut hänelle, että tuo nykynuorten letti ei sovi hänelle. Toisaalta pidän ihastukseni jääräpäisyydestään, mutta välillä se saa minut hulluksi. Rakastuneena katson tuota hurmuria, joka kääntää katseensa auringosta minuun ja poimii rasiasta yhden mansikan aikeenaan syöttää se minulle. Hymyillen poimin itsekin mansikan sormiini ja yhtä aikaa syötämme nuo mehukkaat puaniset marjat toisillemme. Tunnen miehen käden olallani ja varovasti nojaudun häntä vastaan. Toisella kädellään mustatukka ottaa aurinkolasit pois päästään ja katson suoraan hänen kirkkaisiin sinisiin silmiinsä. Hitaasti nojaudun yhä lähemmäs ja siirrän käteni koskettamaan hellästi nuoren miehen kasvoja...

Päätäni pudistaen palaan takaisin maanpinnalle. Aurinko on poissa, enkä ole veneilemässä saaristossa. Sen sijaan kuulen kattoon ropisevan sateen ja kylmästi puhaltavan tuulen, joka suhisee aina baarin oven auetessa. Räpäytän pari kertaa silmistäni karistaakseni kuuden vuoden takaisen tapahtuman mielestäni. Luulin, että Jere asuu ulkomailla nykyään. Hänellä oli joku nainenkin jossain vaiheessa, muistelen kesäromanssimme jälkeistä vuotta. Vihdoin saan ääneni takaisin ja tervehdin vanhaa ystävääni:
"Hei Jeremias."