Hämyinen laitakaupungin baari. Ainut paikka, jossa tähän aikaan illasta tapahtuu jotain, ainut paikka, jossa vielä musiikki möykkää ja ihmiset pulisevat. Siellähän minäkin istun. Minä en tosin pulise ja musiikkikin on niin paskaa etten viitsi liittyä tanssilattian puolella flirttailevien likkojen joukkoon. Sen sijaan tuijottelen edessä olevan kaljalasin pohjaa. Se mokoma on taas tyhjentynyt ennen aikojaan. Heilautan kättäni tehden pienen ympyrän ilmassa ja lasken pöytään kympin setelin. Baarimikko nyökäyttää päätään ja laskee mallasta tuopillisen. Tuo nuori pirteän näköinen baarimikko laskee tuopin eteeni ja vie rahani mukanaan. Vaihdoksi hän tuo pari euroa ja joitakin pikkurahoja. Nyökkään kiitokseksi ja nostan tuopin huulilleni. Viileä litku, jonka maussa ei ole kehumista valuu kurkuani pitkin. Lasken tuopin pöydälle ja jatkan eteeni tuijottelua. Näen vastakkaisella seinällä olevasta peilistä kasvoni. Silmieni aluset ovat tummat ja sänkikin pitäisi ajaa. Olen taas tehnyt pitkän työviikon ja ylitöihinkin jouduin alaisteni huolimattomuuden vuoksi. Rintaan asti ylettyvät vaaleat hiukseni ovat poninhännänllä niskassa ja päälläni on siisti musta puku. Puvun takin alla näkyy vaaleaanvioletti kauluspaita, jonka kauluksessa on kahvitahra. Huokaisen syvään. Pitäisi varmaan raahautua kotiin tämän tuopin jälkeen. Näissä ajatuksissa juon kaljaani miettimättä oikein mitään sen ihmeenpää. Ajatuksiini tulee kuitenkin muutos, kun viereeni istahtaa tutunnäköinen mies. Miehellä on lyhyet mustat hiukset, jotka on nostettu nuorison tyylin mukaisesti pystyyn. Voisin vannoa, että ne taittavat hieman siniseen, vaikken varmaksi voi sanoa baarin heikon valaistuksen vuoksi. Sivuilta hiukset ovat todella lyhyet. Miehellä on päällää musta hihaton huppari, joka jättää paljaaksi tuon lihaksikkaat käsivarret. Siirrän ruskeiden silmieni katseen hämmentyneenä pois ja yritän saada päähäni, missä olen nähnyt miehen aikaisemmin. Mies tilaa itselleen tuopin. Omani seisoo puoli tyhjänä edesssäni tiskillä. Baarimikon täyttäessä miehen tilausta tuo mustahiuksinen nuori herra katselee ympärilleen. En tiedä etsiikö hän jotain vai odottaako hän jotakuta vai mitä, mutta nähdesään minut, hänen kasvoilleen nousee ilahtunut hymy. Ihan kuin hän tuntisi minut.
"Hei komistus", sinisilmäinen mies tervehtii. Hänen äänensä kuullessani saan pelottavan flashbackin.
Aurinko paistaa kuumasti ja järven aallot lyövät kallioihin. Istun pienen veneen kannella vieressäni rasiallinen mansikoita ja tunnen kuin tuuli tuivertaa hiuksiini, jotka olen kesän kunniaksi jättänyt auki. Mansikka paketin toisella puolella vieressäni istuu mustatukkainen nuorukainen, jonka sinisiä silmiä peittävät mustat raybanit. Hänen otsahiuksissaan on paksu sähkönsininen raita ja ne on muotoiltu biebermäisesti. Olen monta kertaa sanonut hänelle, että tuo nykynuorten letti ei sovi hänelle. Toisaalta pidän ihastukseni jääräpäisyydestään, mutta välillä se saa minut hulluksi. Rakastuneena katson tuota hurmuria, joka kääntää katseensa auringosta minuun ja poimii rasiasta yhden mansikan aikeenaan syöttää se minulle. Hymyillen poimin itsekin mansikan sormiini ja yhtä aikaa syötämme nuo mehukkaat puaniset marjat toisillemme. Tunnen miehen käden olallani ja varovasti nojaudun häntä vastaan. Toisella kädellään mustatukka ottaa aurinkolasit pois päästään ja katson suoraan hänen kirkkaisiin sinisiin silmiinsä. Hitaasti nojaudun yhä lähemmäs ja siirrän käteni koskettamaan hellästi nuoren miehen kasvoja...
Päätäni pudistaen palaan takaisin maanpin
nalle. Aurinko on poissa, enkä ole veneilemässä saaristossa. Sen sijaan kuulen kattoon ropisevan sateen ja kylmästi puhaltavan tuulen, joka suhisee aina baarin oven auetessa. Räpäytän pari kertaa silmistäni karistaakseni kuuden vuoden takaisen tapahtuman mielestäni. Luulin, että Jere asuu ulkomailla nykyään. Hänellä oli joku nainenkin jossain vaiheessa, muistelen kesäromanssimme jälkeistä vuotta. Vihdoin saan ääneni takaisin ja tervehdin vanhaa ystävääni:
"Hei Jeremias."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti