Jeremias kertoo seikkailuistaan Euroopassa. Kuinka hän iski naisia -ja miehiä- sukeltaessaan Espanjassa, kuinka hän valmistui taidekuolusta Ranskassa ja suklaatehtaan töistään Belgiassa. Hän kertoo raivoisasta erostaan entisen tyttöystävänsä Alin kanssa. Muistan Alin viime kerralta, kun tapasin Jeren. Tosin Jerellä tuskin on siitä minkäänlaista muistikuvaa, sillä hän oli ihan ympärikännissä ja tuolla herralla kun on tapana menettää muistinsa ainakin osittain liikaa juodessaan. Ali oli vaikuttanut mukavalta tytöltä, ehkä hieman liian mukavalta ja kiltiltä Jerelle. Mustahiuksisen herran vallattomuus oli varmasti aiheuttanut eron. Kuvittelin, että mies olisi rauhoittunut vanhetessaan, mutta vaikuttaa siltä ettei.
Kuuntelen Jeren tarinointia miettien kuinka paljon hän liioittelee. Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen hänen puolestaan, mutta samalla mietin omaa, Jeren elämään verrattaessan, surkealta vaikuttavaa elämääni. Kyllähän olin päässyt urallani sinne minne halusin, mainostoimiston johtoon, mutta sittemmin tajunnut ettei tuo työ ollut aivan semmoista kuin toivoin. Olin itsekin pokannut naisen, mutta suhteemme oli päättynyt eroon vain puolisen vuotta sitten. Tuosta liitosta minulla on muistona arpi vasemmassa kämmenselässäni, sormus poikamiesboxini vaatekaapissa ja mahtava mukula, jonka huoltajuuden tuo nainen oli saanut. Huokaisen ja kaadan viimeiset mallaspisarat kurkustani alas.
"Mutta riittää minusta, mitäs sinulle kuuluu Kuismaseni?" Jere lopettaa kertomuksensa ja vaihtaa puheen aiheen minuun. Hämmentyneenä sipaisen vaaleita hiuksiani miettien mitä minun kannattaisi kertoa ssurkeasta elämästäni. Käännän ruskeiden silmieni katseen tyhjästä lasista mustahiuksisee mieheen ja hetken ihailen tuon hyvässä kunnossa pysynyttä kroppaa ja yhä vain kirkkaasti loistavia sinisiä silmiä.
"Eipä minun elämässäni mitään kertomista ole", aloitan ja käännän katseeni takaisin lasiin muistellen viime vuosien kulkua: "Ei minulle ole mitään läheskään yhtä jännittävää ole tapahtunut. Ellei suhdettani sekopäiseen brunetteen lasketa." Saan jälleen flashbackin, mutta tällä kertaa ei niin onnelliseen hetkeen, ja kerron Jerelle Mariasta.
"Tapasin Marian n. vuosi sen jälkeen, kun välimme katkesivat. Hän vaikutti täydelliseltä. Meillä oli semmoinen yhteys tiedätkö? (Jere nyökkää) Maria oli mitä toivoa saattaa kuvankaunis, kiltti ja ymmärtäväinen. Tai sellaiselta hän ainakin vaikutti. Ongelmat alkoivat minun kosittuani tuota ruskeahiuksista kaunotarta. Mariasta tuli tosi omistushaluinen ja suuttuessaan hänestä tuli todella väkivaltainen. Luojan kiitos hän hillitsi itsensä ollessaan Nuutin lähellä. No meillä oli aika paha faitti tossa puolisen vuotta sitten ja no erosimme."
Vaivaantuneena pyyhkäisen toista kämmenselkääni, jossa on n. kahden sentin mittainen arpi. Tunnen vihlaisun ajatellessani Mariaa keittiöveitsi kädessään. Pudistan tuon kuvan mielestäni ja heilautan kättäni baarimikolle saadakseni vielä yhden tuopillisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti