Arkistojen aarteita
Kirjoittanut: Party Pikkels co. perustaja Juuna Korpiola (suomeksi: yhteistyönä kirjoitettu)
Päivänä: 25.10.2014
Varoitus: Lukeminen omalla vastuulla, sillä en itsekään tiedä mitä tämä teksti sisältää
On kaunis aurinkoinen aamu. Aurinko paistaa Saukkolan
suuresta ikkunasta sisään ja tuo valoa Julyn kädessä olevan kirjan sivuille.
Kirja on Julyn suosikki, the Fault In Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe), ja hän on uppoutunut sen
juoneen täysin. Tyttö istuu ikkunalaudalla pienenä keränä ja kädessään
hänellä on lämmin kahvikuppi, josta hän
hörppii lukiessaan.
July kääntää sivua ja huokaisee ihastuneena: ”Hazel…”
Ihastuneen likan vieressä ikkunalaudalla oleva iPhone alkaa väristä ja
vilkkua keskeyttäen Julyn lukuhetken. July jättää tyhjentyneen kahvikupin, sekä
kirjansa ikkunalaudalle ja kiiruhtaa ulos mennäkseen tunnille.
Koulun parkkipaikalla July törmää Samueliin joka on menossa
samalle tunnille.
”Hello, beautiful”, Samuel moikkaa ja tönäisee Julya
leikkisästi: ”Näytät nätiltä tänään.” Poika hymyilee vinosti siniset silmät
säihkyen.
”Moi Smuliel”, vaaleahiuksinen July vastaa ajatuksissaan. Hän ei pysty
ajattelemaan muuta kuin kirjan Hazelia. Tytön kasvot palaavat Julyn mieleen
aina uudelleen ja uudelleen, eikä hän pysty keskittymään tuntiin. Jopa
katsoessaan opettajaan hän näkee Hazelin hymyilevät kasvot, jotka yrittävät
takoa hänen päähänsä matematiikan perusteita.
Eturivissä istuva Samuel kääntyy tuolillaan katsomaan Julya
hymyillen. Tyttö taistelee kasvoilleen väkinäisen hymyn. Hän tietää että Samuel
on kiinnostunut hänestä. Kaikkihan sen tiesi. Samuel oli aina härnäämässä.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii.
July tuijottaa edessä selostavaa opettajaa ilmeettömänä ja
hänen sormensa naputtavat pöydän kovaa pintaa hermostuneena. Kirkkaat harmaansiniset silmät omisatavas tytöstä tuntuu,
että hänen sormiensa synnyttämä ääni kaikuu koko luokassa. Tosiasiassa
tuo ääni kaikuu vain hänen omassa päässään.
”Siinä oli tämän päivän aihe. Nyt voitte mennä syömään”,
opettaja lopettaa selostuksensa ja ympärillä kuuluu lattiaan raahautuvien
tuolien ääntä. Julykin nousee ylös ja kävelee ulos luokasta kohti ruokalaa.
Hänen sormensa syyhyävät päästä lukemaan ikkunalaudalle jäänyttä kirjaa. July kävelee ruokalaan menevän käytävän kuin sumussa, eikä hänen ajatuksissaan pyöri
muuta kuin Hazel. Koko loppupäivä kuluu ärsyttävän hitaasti.
Lopulta koulupäivä on ohi. July syöksyy ulos luokasta, ajatuksissaan
vain kaunis ruskeahiuksinen Hazel. Hän juoksee koko Saukkolan mäen niin
nopeasti kuin vain pääsee, ryntää sisälle, potkii kengät jaloistaan ja
suuntaa suoraan kirjansa luo. Hän istahtaa ikkunalaudalle ja lukee kirjan
loppuun siltä istumalta. Ihan hänen huomaamattaan on kulunut monta tuntia ja
ulkona on jo ihan pimeää. Ainut valonlähde on hänen puhelimensa näyttö. Kirjan
viimeinen sivu on ohi, koko kirja on luettu ja Julylla on tyhjä olo. Hän vain
istuu paikallaan tuijottaen viimeistä, tyhjää sivua. Hänen mielessään pyörii
kaksi sanaa ”Okay?” ja ”Okay.” Juuri ja juuri hänen silmäkulmassaan voi nähdä pienen
tähden lailla tuikkivan kyyneleen.
Julyn puhelimen näyttö valaisee muuten pimeää keittiötä ja
myös kuu luo kalvakkaa valoaan sisään ikkunasta. July ei ole vieläkään
liikahtanut. Varjoista ilmestyy hahmo. Harmaaseen huppariin pukeutunut poika
hiippailee Julyn viereen ja nappaa kirjan tämän kädestä. Poika, Samuel, lähtee
karkuun oikaisten keittiön pöydän yli. Yllätetty July säpsähtää ja lähtee
Samuelin perään. July juoksee Samuelin perässä ulos ovesta. Ulkona Samuel on
pysähtynyt ja pitää kirjaa korkealla päänsä yläpuolella. July yrittää tavoittaa
kirjaa, mutta tuloksetta. Pimeässä hänen ilmettään tuskin huomaa, mutta se on
tuskastunut. July yltää melkein kirjaan, mutta Samuel viskaisee kirjan taakseen, ettei July vain saisi sitä.
Samuel ei kuitenkaan katso mitä hänen takanaan on ja kirja lentää suoraan asuntolan katolle. Pitkähiuksinen tyttö kääntyy salamana ympäri ja huomatessaan katolla olevan kirjan ja ryntää tikapuitten luo. July kiipeää tikkaitten yläpäähän ja kurkottaa
kohti kirjaa muttei aivan yllä. Alhaalla naurava Samuel katsoo ylös ja kuunvalossa
hänen pupillinsa hehkuvat valkoisina. July kurkottaa uudestaan, mutta hänen
otteensa lipeää ja kirja jää saavuttamattomiin. Julyn silmissä näkyy epätoivo
ja katsoessaan kirjaa hän näkee vain tähtiä katselevan Hazelin. July putoaa alas
ja alemmas kunnes hänen selkärankansa rasahtaa kivikkoon. Samuelin nauru
vaimenee ja paniikissa hän soittaa ambulanssin. On kuitenkin jo liian
myöhäistä. Julyn ruumiin yläpuolella häilyy kaksi hahmoa, Vaaleat pitkät kutrit
omistava July ja hänen vieressään hymyillen seisova Hazel.
Note to Juuli: tämä on se meidän loistava tarina, josta Sirpa ei ollut läheskään yhtä innoissaan kuin me ja joka lopulta hylättiin kiinnostavampien tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti