Jouluinen. Melkein perillä. Iltasatu. Osa 10.
Eljas nojaa pylvääseen tuossa samassa katoksessa, johon viime yönä nukahti. Hän ei jaksa nousta, sillä yrittäessään sitä jo kerran häntä huimasi liiaksi. Hänellä on huono olo ja huonosti nukuttu yö painaa silmäluomia. Vähän matkan päässä on kauppa, jonne Eljas kovasti haluaisi, muttei pääkivultaan kykene nousemaan. Eljaksella on nälkä, hän muistaa ostaneensa piparkakkuja. Hän kaivaa taskustaan pienen paketin ja avaa sen. Hän syö yhden piparin ja nauttii sen mausta.
”Minä niin rakastan pipareita”, Eljas ajattelee ja huomaa vähän matkan päässä koiran, joka on sidottu tolppaan. Koira katsoo Eljasta kerjäten. Se haluaisi Eljakselta yhden ruskean herkullisen keksin, mutta Eljas vain katsoo koiraa virnuillen ja heiluttaa keksiä edestakaisin. Koira tuo hänelle vähän mieleen oman rakkaan Karvaturrinsa, mutta hän työntää kuvan taka-alalle.
”Nämä ovat minun keksini, minä ostin ihan omin rahoin”, hän ajattelee itsekkäästi ja korostetusti puraisee palan toisesta piparista. Hän nauttii koiran härnäämisestä, mutta omistajan tullessa paikalle hän lopettaa saman tien. Eljas on syönyt puoli paketillista pipareita ja hänellä on hiukan parempi olo. Hän nousee ylös varovasti ottaen tukea pylväästä. Hän pääsee ylös ja alkaa raahautumaan jonnekin päin.
Eljas kävelee eteenpäin ja löytää lopulta tiensä vilkkaalle juna-asemalle. Hän katselee aikatauluja ja on iloinen huomatessaan, että kohta lähtee juna Kuuselaan. Tonttupoika juoksee ostamaan lipun automaatista ja ehtii junaan juuri ja juuri. Hän tietää, että joutuu istumaan taas kauan junassa, sillä matka Luumukylästä Kuuselaan ei ole lyhyt. Häntä ärsyttää junassa istuminen, varsinkin kuin vieressä istuu poika, jonka kuulokkeista kuuluu vahvasti läpi joululaulut.
”Lopettaisivat jo tuo jouluhössötyksen”, Eljas ajattelee ja nojaa ikkunaan: ”Joulu on TURHAA.” Hän yrittää sulkea korvansa musiikilta ja keskittyä johonkin muuhun. Hän päätyy selaamaan feissarimokia. Nauraessaan tonttujen idioitismille, hänen olonsa kohenee. Hänen vieruskaverinsa lähtee junasta seuraavalla asemalla ja Eljas saa molemmat penkit itselleen. Eljakselle tulee vessahätä, mutta hän ei tahdo jättää paikkaansa peläten että joku menee hänen paikalleen.
”Laitan penkille tekohämähäkin, ehkä se saisi ihmiset istumaan jonnekin muualle”, Eljas saa älynväläyksen ja jättää omalle paikalleen mustan pikku muovihämähäkin. Hän häipyy vessaan ja käy samalla ravintolavaunussa juomassa kanelikaakaon. Tullessaan takaisin, kukaan ei ole istunut hänen paikalleen, mutta hän huomaa käytävän toisella pelokkaan näköisen tytön, joka katsoo Eljaksen paikkaa tiiviisti kuin odottaen jotain. Eljas kävelee paikalleen, nostaa hämähäkin, laittaa sen taskuunsa ja istuu hymyilleen paikalleen. Hänen on vaikea pidätellä nauruaan, kun näkee tytön ilmeen. Tyttö näyttää niin nolostuneelta ja näyttää punastuvan hieman. Tyttö kaivaa nopeasti laukustaan Demi -lehden ja nostaa sen kasvojensa eteen. Eljas jatkaa feissarimokien lukemista ja hänen huomaamattaan ulkona pimenee. Yö on saapunut, eikä Eljasta vielä edes väsytä. Eljas nostaa katseensa puhelimestaan ja säpsähtää pimeyttä, joka on laskeutunut. Hänen ympärillään ihmiset nukkuvat, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Eljas huomaa penkilleen käpertyneen miehen, joka on heittänyt kengät pois jalastaan. Eljaksen kasvoille nousee viekas hymy. Hän nousee paikaltaan, käy kastelemassa vessapaperia ja tunkee sitä mahdollisimman huomaamattomasti nukkuvan tontun kenkiin. Hän katselee ympärilleen varmistaen, ettei kukaan nähnyt.
Eljas päättää mennä ravintolavaunuun parille kaljalle.
Jatkuu ensiluukussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti