Vähän venähti. Jouluinen. Iltasatu. Osa 15.
Pipa kuulee hennon kuiskauksen ja nostaa katseensa puhelimestaan. Eljas on avannut silmänsä ja yrittää selvästi sanoa jotain. Pipa ponnahtaa ylös ja astelee Eljaksen sängyn viereen. Hän tarttuu Eljaksen käteen, joka tuntuu hieman kylmältä. Eljas katsoo suoraan Pipaa suoraan silmiin yrittäen liikuttaa huuliaan.
”Pip… Pipa, ve…”, Eljas yrittää saada sanoja suustaan: ”Vet… vettä.” Pipa nyökkää ja päästää irti Eljaksen kädestä hakeakseen hänelle vettä. Eljas puristaa voimattomasti Pipan kättä ennen kuin Pipa päästää irti. Pipa kääntyy ja hymyilee Eljakselle.
”Tulen kohta, haen vettä”, Pipa sanoo ja ottaa pari juoksuaskelta.
Tullessaan takaisin Pipa näkee tohtorin Eljaksen luona. Tohtori tutkii Eljasta ja on nostanut tämän selkänojan ylös. Eljas näyttää hieman kalpealta mikä korostaa hänen ruhjeitaan. Pipa astelee Tohtorin viereen ja auttaa Eljasta juomaan.
”Kiitos”, Eljas sanoo ja yrittää hymyillä hieman. Pipakin hymyilee ja katsoo sitten tohtoria kysyvästi.
”Hänen tilansa on vakaa. Pitäisin häntä täällä vielä pari tuntia, mutta hän saa mennä yöksi kotiin”, tohtori sanoo mietteliäänä. Pipan silmiin syttyy pieni ilon tähti.
”Oikeasti?” hän kysyy innostuneena: ”Hän saa lähteä illalla?”
Tohtori katsoo Pipaa hymyillen ja ottaa lasit pois päästään.
”Trust me I am the Doctor”, tohtori sanoo ja lähtee hymyillen hoitamaan muita tehtäviään. Pipa kääntyy Eljaksen puoleen hymyillen.
”Kuulitko saat tulla kotiin tänään”, Pipa sanoo innoissaan: ”Tai siis meille.” Hän tarttuu Eljasta kädestä, ja he hymyilevät toisilleen. Pipa tietää, että hänen pitäisi lähteä kouluun pian. Iltapäivällä hänellä olisi tärkeä luento vanhusten hoidosta. Hän ei kuitenkaan haluaisi jättää Eljasta yksin.
”Eljas, minun pitäisi”, hän sanoo pahoittelevasti: ”Minun on ihan pakko mennä iltapäivän luennolle.” Eljas sanoo hymyillen:
”Ei se mitään, kyllä minä pärjään. Täällä minusta huolehditaan. Eikös se lääkäri sanonut: ”Luota minuun olen tohtori” Olen ihan kunnossa, usko pois.” Oikeasti Eljasta harmittaa että Pipan täytyy lähteä, mutta hän tietää, että tuo koulu on Pipalle tärkeä. Pipa lähtee tuntien huonoa omatuntoa. Hänen täytyy kiiruhtaa ehtiäkseen opistolle vievään bussiin. Eljas jää istumaan sairaalasänkyyn ja hymy on haihtunut hänen kasvoiltaan. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi jälleen.
Pipa istuu auditoriossa naputtaen kynällä pöytään ja kuunnellen puolella korvalla opettajaa, joka kertoo kuinka vanhuksia tulisi kohdella. Hänen ajatuksensa ovat Eljaksessa ja kaikesta mitä on tapahtunut hänen ollessaan täällä. Hän miettii myös hiustensa värjääjää. Pipa epäilee Huhtia, tonttua, joka myös halusi olla Lucia-neito. Huhti olisi voinut laittaa värjäysaineen heidän harjoitelleessaan Tytyn luona. Hän ei kuitenkaan voi olla varma, mutta hänellä on sellainen kutina. Pipa raapii päätään ja kirjoittaa pari muistiinpanoa.
Luennon jälkeen Pipa hyppää isänsä kyytiin ja he suuntaavat sairaalalle hakemaan Eljasta. Matkalla Pipan isä kyselee tyhmiä kysymyksiä Eljaksesta ja Pipan ja Eljaksen suhteesta. He pääsevät sairaalalle ja Eljas on hoitajan kanssa aulassa vastassa. Pipa auttaa Eljasta kävelemään ja varoittaa nauraen isästään ja tämän kysymyksistä. Eljas nauraa hieman, mutta hänen rintaansa sattuu joten hän tyytyy hymyilemään.
Eljas makaa olohuoneessa sohvalla ja tuijottaa kattoa. Pipa, Popu ja heidän vanhempansa ovat jo nukkumassa, mutta Eljas ei saa nukuttua. Hänen selkäänsä sattuu, mutta se ei pidä häntä hereillä. Hän ei saa nukuttua, koska hänellä ei ole hajuakaan miksi hän joutui sairaalaan. Hänen muististaan puuttuu yhden päivän mittainen palanen.
”Trust me I am the Doctor”, tohtori sanoo ja lähtee hymyillen hoitamaan muita tehtäviään. Pipa kääntyy Eljaksen puoleen hymyillen.
”Kuulitko saat tulla kotiin tänään”, Pipa sanoo innoissaan: ”Tai siis meille.” Hän tarttuu Eljasta kädestä, ja he hymyilevät toisilleen. Pipa tietää, että hänen pitäisi lähteä kouluun pian. Iltapäivällä hänellä olisi tärkeä luento vanhusten hoidosta. Hän ei kuitenkaan haluaisi jättää Eljasta yksin.
”Eljas, minun pitäisi”, hän sanoo pahoittelevasti: ”Minun on ihan pakko mennä iltapäivän luennolle.” Eljas sanoo hymyillen:
”Ei se mitään, kyllä minä pärjään. Täällä minusta huolehditaan. Eikös se lääkäri sanonut: ”Luota minuun olen tohtori” Olen ihan kunnossa, usko pois.” Oikeasti Eljasta harmittaa että Pipan täytyy lähteä, mutta hän tietää, että tuo koulu on Pipalle tärkeä. Pipa lähtee tuntien huonoa omatuntoa. Hänen täytyy kiiruhtaa ehtiäkseen opistolle vievään bussiin. Eljas jää istumaan sairaalasänkyyn ja hymy on haihtunut hänen kasvoiltaan. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi jälleen.
Pipa istuu auditoriossa naputtaen kynällä pöytään ja kuunnellen puolella korvalla opettajaa, joka kertoo kuinka vanhuksia tulisi kohdella. Hänen ajatuksensa ovat Eljaksessa ja kaikesta mitä on tapahtunut hänen ollessaan täällä. Hän miettii myös hiustensa värjääjää. Pipa epäilee Huhtia, tonttua, joka myös halusi olla Lucia-neito. Huhti olisi voinut laittaa värjäysaineen heidän harjoitelleessaan Tytyn luona. Hän ei kuitenkaan voi olla varma, mutta hänellä on sellainen kutina. Pipa raapii päätään ja kirjoittaa pari muistiinpanoa.
Luennon jälkeen Pipa hyppää isänsä kyytiin ja he suuntaavat sairaalalle hakemaan Eljasta. Matkalla Pipan isä kyselee tyhmiä kysymyksiä Eljaksesta ja Pipan ja Eljaksen suhteesta. He pääsevät sairaalalle ja Eljas on hoitajan kanssa aulassa vastassa. Pipa auttaa Eljasta kävelemään ja varoittaa nauraen isästään ja tämän kysymyksistä. Eljas nauraa hieman, mutta hänen rintaansa sattuu joten hän tyytyy hymyilemään.
Eljas makaa olohuoneessa sohvalla ja tuijottaa kattoa. Pipa, Popu ja heidän vanhempansa ovat jo nukkumassa, mutta Eljas ei saa nukuttua. Hänen selkäänsä sattuu, mutta se ei pidä häntä hereillä. Hän ei saa nukuttua, koska hänellä ei ole hajuakaan miksi hän joutui sairaalaan. Hänen muististaan puuttuu yhden päivän mittainen palanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti