Jouluinen. Haikeaa. Iltasatu. Osa 4
Eljas istuu keittiön pöytänsä ääressä edessään päiväkirja ja kädessään kynä, hänen jaloissaan makaa musta koira. Ympäri keittiötä ja eteistä on laatikoita ja erilaisista esineistä koostuvia pinoja ja kasoja. Lehdistä leikattuja työpaikkailmoituksia on ympäri keittiön pöytää. Eljas kirjoittaa päiväkirjaansa:
”Olen niin vihainen. Minua syytetään jostain mitä en ole tehnyt. Olin eilen Pukin majalla syytettynä siitä, että panin Pukin puuroon jotain myrkkyä, joka sai ihon lähtemään hänen kielestään. Minä en ole tehnyt mitään enkä ymmärrä miksi Muori syytti minua siitä. Tietysti se oli minun tekemäni puuro, mutta en minä laittanut sinne edes suolaa, koska unohdin... Miksi minä haluaisin satuttaa Pukkia? Se ei olisi helpottanut yhtään ylenemistäni. No ei sillä enää ole mitään väliä, millään ei ole enää väliä. Minut nimittäin häädettiin Korvatunturilta. Kuinka epäoikeudenmukaista!
Kaikenlisäksi kaikki tontut vihaavat minua nyt. Pukin majan ulkopuolella oli tonttuja, jotka katsoivat minua kylmästi, kun menin kuulemaan tuomioni. Kun lähdin Pukin majalta, he huusivat minulle ja heittivät minua lumipalloilla. Kukaan ei enää pidä minusta.
Minun täytyy oikeasti muuttaa pois, sillä he antoivat minulle tämän päivän loppuun asti pakkaamisaikaa. Lähden huomenaamuna kukon laulun aikaan. Menen vanhemmilleni, en haluaisi, sillä he tulevat olemaan todella pettyneitä…
Olen yrittänyt etsiä töitä muista kaupungeista, mutta minulla ei joko ole tarvittavaa koulutusta ja soitin muutamaan paikkaan ja he vain nauroivat. Kukaan ei halua Pukin myrkyttäjää työläisekseen. Minun ei pitäisi vielä luovuttaa, ei työpaikkaa saada parissa tunnissa, mutta en jaksa enää. Tämä on niin epäreilua. Joulu on hirveä juhla, minä vihaan sitä, VIHAAN.”
Eljaksen kirjoittaminen keskeytyy ovikellon soidessa. Hän laskee kynän vihkonsa viereen ja nousee. Hän pujottelee laatikoiden ohi ovelle. Hän avaa oven ja yllättyy nähdessään rouva Pullan.
”Rouva Pulla!” Eljas huudahtaa: ”Mitä sinä täällä teet?” Eljas katsoo rouva Pullaa hämmentyneenä, mutta tämä vain hymyilee.
”Haittaako, jos tulen sisään?” Omppu kysyy hymyillen. Eljas avaa ovea enemmän ja väistää, jotta Omppu pääsisi peremmälle. Eljas sulkee oven nopeasti, sillä ei halua enää yhtäkään lumipalloa niskaansa.
”Haluatko kahvia tai teetä?” Eljas kysyy kohteliaasti ja vilahtaa nopeasti rouva Pullan ohitse keittiöön piilottamaan päiväkirjansa.
”Teetä, jos se ei ole vaivaksi”, Omppu sanoo katsellen ympärilleen. Hän hivuttautuu varovasti laatikoiden ja pinojen ohitse keittiöön. Omppu istuu keittiönpöydän ääreen ja katselee Eljaksen hääräilyä mietteliäänä. On hiljaista, vain vedenkiehuminen rikkoon hiljaisuuden.
”Tulin tänne, koska haluaisin kuulla tapahtumien oikean kulun. Haluan tietää, että teitkö sen oikeasti. Vaikka kaikki muut väittävät sinun tehneen sen, en itse usko sitä”, Omppu sanoo rikkoen hiljaisuuden heidän väliltään. Eljas pysähtyy siihen paikkaan. Hän laskee käsissään olleet tyhjät kupit ja teepaketin pöydälle ja kääntyy katsomaan Omenaa.
”Sinä oikeasti uskot, etten minä tehnyt sitä?”, Eljas kysyy ihmeissään. Omena nyökkää ja hymyilee. Eljas kääntyy taas poispäin kaataakseen heille teetä. Sitten hän istuu Omenaa vastapäätä ja kertoo totuuden Pukin puurosta ja siitä mitä tapahtui Muorin kanssa. Ompun ilme on kauhistunut:
”Miksi he eivät uskoneet sinua?” Samalla hänen sisällään nousee kysymys, kuka se sitten oli.
”En tiedä, Muori ei halunnut kuunnella minua. No en voi sille mitään, enää”, Eljas sanoo kohauttaen olkiaan. He rupattelevat niitä näitä juoden teetä, Omppu saa Eljaksen olon tuntumaan edes vähän paremmalta. Yhtäkkiä, kesken Ompun leivontakilpailukertomuksen, oveen koputetaan.
”Eljas avaa ovi! Tulin hakemaan karvaturrisi!” Eljas katsoo koiraansa surullisena.
Jatkuu seuraavassa luukussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti