Jouluinen. Mites tässä nyt näin kävi? Iltasatu. Osa 17.
On iltapäivä, ulkona on jo pimeää, mutta Pipan vanhemmat ovat vielä töissä ja Popu on päiväkodissa. Pipa ja Eljas pelaavat korttia Pipan sängyllä. Pipa on jo pitkään halunnut tietää, mitä Korvatunturilla oikeastaan tapahtui ja uskaltautuu lopulta kysymään sitä. Eljas ei ensin aio kertoa, mutta pienen suostuttelun jälkeen, hän myöntyy. Hän kertoo Pipalle puurosta ja Pullasta ja hämähäkeistä. Hän kertoo nauraen kuinka huijasi itselleen kyydin. Eljas nauraa omalle ”nokkeluudelleen”, mutta Pipan kasvoilla on tyrmistynyt ilme.
”Niin ja sitten se nukkumapaikkajuttu. Se talo oli ihan tässä lähellä, joku kuusitiheiköntie se oli”, Eljas selittää nauraen: ”Minä vain astelin sisään, tein oloni mukavaksi ja lähtiessäni jätin pari yllätystä. Esimerkiksi se shampoossa ollut hiusv…” Eljas sulkee suunsa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Pipa näyttää kauhistuneelta.
”Si-sinä olet syyllinen?” Pipa kysyy tyrmistyneenä: ”Elja. Miksi oi miksi?” Pipa nousee sängyltä ja kääntää selkänsä Eljakselle. Eljas on sanaton. Hän haluaa vain lyödä itseään puukalikalla. On hiljaista kumpikaan ei sano mitään, ja Eljas tietää että hänen pitäisi. Hän ei vain keksi mitään sanottavaa.
”Mene pois, häivy”, Pipa sanoo yhtäkkiä: ”En halua nähdä sinua, kun käännyn.”
”Mu-mut.. Pip…”, Eljas yrittää: ”Olen pahoillani en tark…”
”HÄIVY!” Pipa huutaa ja osoittaa kädellään ovea. Eljas nousee nopeasti ja on kaatua, koska hänen päässään heittää. Hän astelee huterasti pystyssä pysyen alakertaan ja ulos ovesta paiskaten sen perässään.
Eljas kävelee päämäärättömästi Kuuselan keskustaan asti ja joka askeleella hänestä tuntuu aina vain kamalammalle. Hän päätyy lopulta kirjastoon, missä hän lösähtää lukunurkan sohvalle. Häntä hävettää ja hän haluaisi itkeä ja raivota, mutta hän tunkee nuo ajatukset pois mielestään ja päättää etsiä itselleen jotain lukemista. Hän yrittää lukiessaan keksiä keinoja Pipan lepyttelemiseksi.
Eljaksen lähdettyä Pipa romahtaa lattialle ja purskahtaa itkuun.
”Miksi Eljas teki niin? Miksi kaikki minun mieheni ovat kusipäitä? Miksi minä olen niin idiootti? Miksi, miksi, miksi?” Pipa valittaa ja kyyneleet virtaavat valtoimenaan. Hänen poskensa ovat ihan märät ja hänen ripsivärinsä on tuhrinut hänen kasvonsa.
Eljas on kaivanut puhelimensa esiin ja googlailee lepyttelykeinoja, mutta ei tunnu löytävän mitään sopivaa. Kukkien vieminen ei tunnu Eljaksesta sellaiselta, että Pipa ilahtuisi. ”Mistä Pipa ilahtuisi?” Eljas miettii ja laittaa puhelimen takaisin taskuunsa. Hän ottaa käteensä kirjan, jota jo aikaisemmin lueskeli. Eljas istuu edelleen lukunurkkauksessa, kun kirjastonhoitaja tulee kertomaan, että kirjasto suljetaan. Eljas astelee ulos kirjastosta kirjastotädin seuratessa hänen jokaista liikettään. Ulkona Eljas katsoo ympärilleen ja lähtee kävelemään yöhön, vailla päämäärää, vailla yöpaikkaa.
Pipa makaa sängyssään ja tuijottaa valkoista kattoaan, johon on joskus pienenä liimannut pimeässä loistavia tähtiä. Pipa on edelleen allapäin. Hän haluaisi Eljaksen tulevan takaisin, mutta toisaalta hän on edelleen vihainen. Tuo aikaisemmin niin mukavalta vaikuttanut tonttupoika murtautui toisen kotiin ja huijasi viattomia. Pipa ei tiedä mitä ajatella, toisaalta Eljaskin on kokenut kovia. ”Mikähän on hänen koko tarinansa?” Pipa miettii vaipuessaan uneen.
Eljaksen lähdettyä Pipa romahtaa lattialle ja purskahtaa itkuun.
”Miksi Eljas teki niin? Miksi kaikki minun mieheni ovat kusipäitä? Miksi minä olen niin idiootti? Miksi, miksi, miksi?” Pipa valittaa ja kyyneleet virtaavat valtoimenaan. Hänen poskensa ovat ihan märät ja hänen ripsivärinsä on tuhrinut hänen kasvonsa.
Eljas on kaivanut puhelimensa esiin ja googlailee lepyttelykeinoja, mutta ei tunnu löytävän mitään sopivaa. Kukkien vieminen ei tunnu Eljaksesta sellaiselta, että Pipa ilahtuisi. ”Mistä Pipa ilahtuisi?” Eljas miettii ja laittaa puhelimen takaisin taskuunsa. Hän ottaa käteensä kirjan, jota jo aikaisemmin lueskeli. Eljas istuu edelleen lukunurkkauksessa, kun kirjastonhoitaja tulee kertomaan, että kirjasto suljetaan. Eljas astelee ulos kirjastosta kirjastotädin seuratessa hänen jokaista liikettään. Ulkona Eljas katsoo ympärilleen ja lähtee kävelemään yöhön, vailla päämäärää, vailla yöpaikkaa.
Pipa makaa sängyssään ja tuijottaa valkoista kattoaan, johon on joskus pienenä liimannut pimeässä loistavia tähtiä. Pipa on edelleen allapäin. Hän haluaisi Eljaksen tulevan takaisin, mutta toisaalta hän on edelleen vihainen. Tuo aikaisemmin niin mukavalta vaikuttanut tonttupoika murtautui toisen kotiin ja huijasi viattomia. Pipa ei tiedä mitä ajatella, toisaalta Eljaskin on kokenut kovia. ”Mikähän on hänen koko tarinansa?” Pipa miettii vaipuessaan uneen.
Jatkuu ensiluukussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti