Jouluinen. Matka voi alkaa. Iltasatu. Osa 19.
Kuuselassa sataa lunta ja on kaunista. Eljas ja Pipa kävelevät lumisia katuja reput selässään. He yrittävät keksiä keinoja, kuinka Eljas pääsisi Korvatunturille huomaamatta ja syövät suklaata.
Eljas lainasi Pipan isältä repun, johon pakkasi evääksi Pipan äidin tekemät eväät, sekä makuupussin. Eljaksen rahat ovat lopussa, jäljellä on ainoastaan kaksikymppiä ja risat. Hän toivoo, että saisi jostain lisää rahaa, sillä kahdellakympillä he eivät pääse Korvatunturille asti. He ovat päättäneet mennä Korvatunturille eri kautta mitä Eljas tuli, sillä toinen reitti olisi nopeampi. He aikovat mennä bussilla Käpykylään ja miettiä siellä sitten kuinka jatkaa.
Bussi Käpykylään lähtee kymmenen minuutin kuluttua ja Eljaksen ja Pipan on pantava juoksuksi. Bussi on juuri sulkemassa ovia, kun Eljas ja Pipa juoksevat laiturille käsiään heilutellen. Bussikuski onneksi huomaa heidät ja kaksikko ehtii bussiin. He kiittävät kuskia odottamisesta ja maksavat lippunsa. Eljaksen kahdesta kympistä jäi jäljelle neljä euroa ja risat. Pipalla on hieman enemmän rahaa, sillä hän on säästänyt melkein jokaisen euron, jonka on opiskeluiden ohessa työskentelystä saanut. He istuvat takapenkille ja valloittavat sen reppujensa kanssa.
”Mitä me tehdään sitten, kun päästään Käpykylään?” Eljas kysyy laittaessaan takkiaan bussin seinässä olevaan naulakkoon. Pipa kohauttaa olkiaan ja heittää kengät pois jalastaan. Hän nostaa jalkansa samalle penkille reppunsa kanssa ja nojaa ikkunaan.
”Liftataan”, hän ehdottaa kaivaessaan puhelinta taskustaan. Eljas ottaa mukavamman asennon nojaten myös ikkunaan.
”Ai, että liftataan”, Eljas katsoo tyttöä epäilevänä: ”Ties kuka meidät ottaa kyytiin.” Pipa kohauttaa olkiaan taas:
”Ei sinulla varmaan parempiakaan ideoita ole.” Eljas pudistaa päätään ja sanoo: ”Ei kyllä ole. Jos emme keksi mitään parempaa, sitten liftataan.”
”Haluatko rusinoita?” Eljas kysyy ja ojentaa rusinapussia Pipaa kohti. Pipa nyökkää ja kouraisee pussista kourallisen. Puhelimia selaten ja rusinoita natustellen aika kuluu hujauksessa. He lähettävät toisilleen snäpissa hassuja selfieitä ja pelaavat Dump Ways to Die – peliä.
Bussikuski kuuluttaa viimeisen pysähdyksen ennen Käpykylää ja Eljas ja Pipa laittavat kamansa kasaan ja kengät jalkaan. Bussi pysähtyy nytkähtäen ja Eljas ottaa kiinni edessä olevasta penkistä, ettei löisi päätään siihen. Bussin lähtiessä uudelleen liikkeelle Eljas ottaa takkinsa ja vetää sen päälleen ollakseen valmis ennen Käpykylää. Myös Pipa vetää takin päälleen.
Kuski ottaa mikrofonin käteensä kuuluttaakseen, että he ovat pian perillä, mutta hän ei ehdi tehdä sitä, sillä jokin iskeytyy voimalla bussin kylkeen. Se osuu bussin keskiosaan ja kuski tuntee rajun nytkähdyksen. Hänellä on turvavyö, joten hän ei iskeydy oveen, mutta hän tuntee kovaa kipua kyljessään ja henki ei tunnu kulkevan.
Eljas sen sijaan paiskautuu ikkunaa vasten ja lyö päänsä pahasti. Hän menettää tajuntansa ja valahtaa lattialle. Pipa lentää toiselta puolelta bussia ja osuu kylki edellä samaan ikkunaan kuin Eljas. Hänen päänsä osuu ensimmäisenä ikkunaan ja hänkin menettää tajuntansa. Hän valahtaa Eljaksen päälle. Bussi ei kaadu vaan pysyy pystyssä tuon toisen ajoneuvon työntäessä sitä ulos tieltä.
Kuski tokenee törmäyksestä ensimmäisenä, mutta se saattaa johtua myös shokista. Hän ei saa itseään irti turvavöistä, mutta yltää onneksi puhelimeensa ja soittaa yksykskakkoseen. Langan toisessa päässä oleva nainen rauhoittelee kuskia ja sanoo, että ambulansseilla ja muilla kestää hetki ennen kuin he pääsevät bussin luo, sillä Käpykylässä ei ole sairaalaa. Lähin sairaala on Lumelassa, joka sijaitsee vähän matkan päässä Käpykylästä. Kuski ja matkustajat eivät voi muuta kuin odottaa.
Kuski ei ole varma kuinka pitkää aikaa on kulunut, kun hän kuulee ambulanssin sireenin ja näkee poliisiauton siniset valot. Hänestä tuntuu, että on kulunut ikuisuus. Kuski kuitenkin tuntee helpotusta nähdessään apua.
Jatkuu ensiluukussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti