Kahdeskymmenestoinen luukku: Hipsitään hiljaa

Jouluinen.En olisi uskonut. Iltasatu. Osa 22.

Amppurulaan video!

”Kato tuolla on silta joen yli”, Pipa huudahtaa ja osoittaa vähän matkan päähän sumuun: ”Kun ylitämme sillan, olemme Korvatunturilla.” Eljas painaa kaasua ja he huristavat sillan yli. Ketään ei näy mailla halmeilla, mutta sen Eljas tiesikin. He ovat ihan Korvatunturin rajoilla vasta.
”Onpa hyvä, että sait tämän auton lainaan siltä vanhalta koulukaveriltasi”, Pipa sanoo ja kurkottaa kaivamaan takapenkillä olevasta repustaan puhelinta. He saivat reppunsa takaisin tänä aamuna, kun kävivät hakemassa ne sairaalalta ennen kuin lähtivät. Eljaksen käsi on vielä kipeä, mutta heidän oli pakko lähteä tänään. Hänen täytyy selvittää kuka myrkytti pukin puuron ennen aattoa, sillä aaton jälkeen hän ei voi saada enää työpaikkaansa takaisin.
”Minne päin tästä pitää ajaa, että päädytään entiseen osoitteeseeni?” Eljas kysyy heidän ajaessaan lähemmäksi seuraava risteystä. Korvatunturi on suuri kaupunki, ei mikään pikku kylä, eikä Eljas ole koskaan käynyt tällä laidalla.
”Seuraavasta risteyksestä vasemmalle”, Pipa sanoo katsoessaan reittiä Google Mapsista. Eljas kääntyy ja Pipa jatkaa reittiohjeiden lukemista: ”Tätä tietä neljä kilometriä ja sitten vasemmalle ja sitten olemme melkein perillä. Ajattelin, ettei meidän kannata ajaa ihan sinun pihaasi vaan jonnekin syrjään.”
Eljas nyökkää: ”Juuh hyvä idea.”

He ajavat noin viisitoista minuuttia ja parkkeeraavat auton metsän suojiin. He heittävät reppunsa selkään ja suuntaavat Eljaksen entisen asunnon suuntaan. Eljas nimittäin tietää, ettei hänen asuntonsa ole mennyt kaupaksi ja hänellä sattuu olemaan avain kämppäänsä. He aikovat punkata Pipan kanssa siellä sen aikaa, että saavat selville oikean puuron myrkyttäjän. Eljas laittaa hupun päähänsä vaikeuttaakseen tunnistamista. Hän ei todellakaan halua jäädä kiinni. Ympärilleen vilkuilleen Pipa ja Eljas hipsivät kerrostalon pihan poikki ja astuvat rappukäytävään varoen askeleitaan. He hipsivät nopeasti Eljaksen entiseen asuntoon ja sisällä huokaisevat helpotuksesta. Kukaan ei huomannut heitä. Eljas ottaa kengät jalastaan ja laskee repun eteiseen.
”Mitäs sitten?” Pipa kysyy laskiessaan reppunsa maahan ja heittäessään kenkänsä pois.
”Ajattelin laittaa viestiä Pullalle ja käydä kaupassa, sillä äitisi tekemistä eväistä ei ole jäljellä enää mitään”, Eljas vastaa ja kävelee olohuoneeseen, missä hänen tummanruskea kulmasohvansa edelleen nököttää. Pipa tulee hänen perässään ja istahtaa hänen viereensä.
”Okei, no minä tulen sun mukaasi kauppaan”, Pipa sanoo ja hymyillen katsoo Eljasta, joka näprää puhelintaan. Eljas etsii Omenan numeron ja kysyy: monen aikaan Omenan työvuoro loppuu ja voisiko hän tulla sen jälkeen käymään.

Hetken päästä Omena vastaa ja he sopivat, että Omena tulee käymään viiden aikaan. Omenalla ei nimittäin näin lähellä joulua olisi yhtään varaa olla pois, mutta viiden aikaa hänen miehensä ottaa hetkeksi puikot käsiinsä keittiössä.

Eljas ja Pipa lähtevät kauppaan, ja Pipa kysyy Eljakselta: ”Tiedätkö yhtään kuka olisi voinut laittaa wasabia puuroon?”
Eljas pohtii erivaihtoehtoja mielessään.
”Itse asiassa en tiedä. Jonkun keittiössä sen on täytynyt olla. Se voisi olla… Ei, ei hän tekisi niin”, Eljas vastaa.
”Kuka ei tekisi? Kenestä puhut?”, Pipa kysyy ja katsoo Eljasta.
”Mysti, Mysti Partanen, tonttu, joka näytti minulle kuinka tehdään paperijoutsenia ja auttoi muutenkin, kun olin siellä”, Eljas vastaa ja pudistaa päätään: ”En usko, että se oli hän, hän oli niin mukavakin.”
”Okeii”, Pipa sanoo ja pitää kaupan ovea auki Eljakselle. Muiden tonttujen katseita vältellen ja varoen Eljas ja Pipa suorittavat kauppareissunsa. Kukaan ei ainakaan näytä tunnistavansa heitä ja operaatio kauppareissu on onnistunut. He suuntaavat takaisin Eljaksen kämpille. 

Kun he ovat melkein perillä, Eljas huomaa tutunnäköisen tontun vähän matkan päässä. Tonttu kävelee Eljaksen kämpin pihaan ja pysähtyy vastapäisen kerrostalon eteen.
”Hei katso”, Eljas sanoo ja pysähtyy. Pipakin pysähtyy ja katsoo suuntaan, johon Eljas vaivihkaa osoittaa.
”Tuo on Mysti. Mitä hän täällä tekee? Hän ei asu täälläpäin vaan paljon kauempana”, Eljas sanoo katsoen kummastuneena tonttua, joka kävelee edestakaisin kerrostalon edessä.
”Katso joku menee hänen luokseen, hänellä on tapaaminen jonkun kanssa”, Pipa sanoo innostuneena: ”Mennään lähemmäksi kuuntelemaan.” Pipa hiipii nopeasti, pois näkyvistä pysyen lähemmäksi kuuntelemaan. Pipa kyykistyy lumikasan taakse ja höristää korviaan. Eljas seuraa Pipaa ja he istuvat ihan hiljaa kuunnellen mitä Mysti ja tuo toinen tonttu puhuvat. Eljas tunnistaa toisen tontun äänestä ja hänen kasvoilleen nousee hämmästynyt ilme ja hänen suunsa loksahtaa auki.

Mysti ja toinen tonttu lopettavat ja Pipa päättelee oven kolahduksesta, että toinen heistä on mennyt sisälle taloon. Askeleet loittonevat lumikasasta ja Eljas kurkistaa lumikasan takaa. Hän näkee Mystin kävelevän poispäin heistä. Pipan ja Eljaksen kasvoilla on hämmästyneet ilmeet, kun he nousevat ylös ja suuntaavat Eljaksen kämppää kohti.
”Nyt ainakin tiedämme kuka myrkytti pukin puuron”, Pipa sanoo, kun selviää järkytyksestä.
”En olisi uskonut”, Eljas sanoo ja huokaisee syvään: ”Tämä pitää kertoa Omenalle ja meidän täytyy kertoa joulupukille. Hänen täytyy saada tietää.”

(Eljas ja Pipa ovat lähteneet aikaisin aamulla matkaan, tästä välistä ei puutu pätkiä)

Jatkuu ensiluvussa...