torstai 25. joulukuuta 2014

Kahdeskymmenesneljäs luukku: Loppu lähestyy

Jouluinen. Loppu? Iltasatu. Osa 24.

Eljas havahtuu sellistä. Hänen selkäänsä sattuu. Hän katsoo kattoon, eikä vaivaudu edes nousemaan ylös. Eljas tietää, että seuraavat kymmenen vuotta hän tuijottaa tuota samaa kattoa ja tallustelee samassa sellissä. Hänen ainoat toivonsa ovat Pipa, Onni ja Omena Pulla, jotka tänään vievät nuo todisteet Pukille. Eljas ei tiedä, ovatko hänen ystävänsä vieneet nuo nauhat jo vai eivät vai onko heidätkin otettu talteen. Hän meinaa nukahtaa uudestaan, mutta havahtuu ääneen. Eljas kuulee askelia ja nousee istumaan kovalle sängylleen. Hän näkee poliisin, jolla on kädessään avaimet. Poliisi avaa sellin oven ja Eljas katsoo isokokoista miestä hämmästyneenä.

”Tulehan sieltä”, poliisi sanoo, ja Eljas kävelee ripeästi ulos sellistä. Poliisi sulkee oven ja lähtee johdattamaan Eljasta ulos selliosastolta. Poliisi vie Eljaksen poliisilaitoksen aulaan ja siellä Eljas näkee ystävänsä, sekä Pukin.
”Eljas!” Pipa hihkaisee ja ryntää ystävänsä kaulaan. Eljas halaa Pipaa ja kysyy: ”Mitä te täällä?” Pipa nauraa ja irrottaa otteensa Eljaksesta. Myös Omena tulee halaamaan Eljasta.
”Pääsimme Pukin puheille ja no todisteet puhuivat puolestaan. Borusa on pidätetty, samoin Mysti”, Pipa kertoo hymyillen leveästi. Samassa Eljas huomaa kaksi poliisia, jotka taluttavat Borusaa ja Mystiä. Hän katsoo rikoskaksikkoa kunnes he katoavat näkyvistä. Eljas kääntää katseensa Pipaan ja hänenkin kasvoilleen nousee hymy.
”Mutta…”, Pipa sanoo ja hänen kasvoillaan ollut hymy hyytyy hieman: ”Saimme selville myös kolmannesta osapuolesta.” Eljas katsoo Pipaa hämmästyneenä ja Omena sanoo:
”Joku kidnappasi muorin ja on toiminut hänenä koko joulukuun. Emme tiedä kuka, sillä kun Borusa jäi kiinni valemuori katosi ja löysimme Muorin puuvajan kellarista.”
Eljas katsoo hämmästyneenä Omenaa ja ymmärtää nyt paremmin miksi Muori oli niin tiukka kuulustellessaan Eljasta. Tai eihän se ollut Muori.
”Poliisit etsivät valemuoria, meidän ei tarvitse huolehtia sitä”, Pipa sanoo.

Samassa Onnikin tulee sisälle poliisilaitoksen ovesta ja hänellä on mukanaan musta koira.
”Karvaturri!” Eljas huudahtaa syöksyy koiransa luokse. Karvaturrillakin oli ikävä ja se nuolee Eljaksen kasvot ihan märiksi. Eljas nauraa ja rapsuttaa koiraansa onnellisena.
”Kiitos Onni”, Eljas sanoo ja hymyilee tontulle, joka ojentaa Karvaturrin hihnan Eljakselle. Onni hymyilee ja sanoo: ”Ole hyvä ja kiitos avusta.” Sitten tuo tonttu heilauttaa kättään ja lähtee. Eljas heilauttaa tontulle hyvästit.

”Eljas”, Eljas kuulee möreän äänen selkänsä takaa ja kääntyy katsomaan. Hän näkee pyöreän punaiseen pukeutuneen parrakkaan miehen, joka hymyilee.
”Sinä ole se jota syytettiin minun myrkyttämisestä, vaikka se olikin vain wasabia”, Pukki sanoo: ”Tiedän nyt ettet se ollut sinä ja pyydän anteeksi. Minun olisi pitänyt huomata ”muorin” outo käytös.” Eljas ei voi lopettaa hymyilemistä ja sanoo:
”Ei minua oikeastaan haittaa”, Eljas sanoo ja selittää: ”Jos minua ei olisi karkotettu, koko juttu ei olisi selvinnyt, enkä olisi saanut näin hyviä ystäviä.”
”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, Omena naurahtaa ja vilkaisee kelloa: ”Oho, aika rientää minun täytyy mennä valmistelemaan kinkku ja muut jouluruuat.”
”Nähdään Omena!” Eljas huikkaa, ja Omena lähtee hymyillen. 

”Haluaisin kuitenkin korvata tämän sinulle jotenkin”, Pukki sanoo hymyillen: ”Miten voisin tehdä sen?”
Eljas katsoo mietteliäänä ensin Pukkia ja sitten Pipaa. Hän ei keksi mitään mitä haluaisi, hänellä on juuri nyt kaikkea mitä tarvitsee.
”Minä tiedän”, Pipa sanoo yllättäen ja kurkottaa supattamaan jotain Pukin korvaan. Pukki kuuntelee tarkkaan ja katsoo sitten Pipaa.
”Vai niin”, Pukki sanoo ja sivelee partaansa mietteliäänä: ”Kyllä se onnistuu.” Eljas katsoo hämmentyneenä Pukkia ja Pipaa.
”Mitä?” hän kysyy: ”Mikä onnistuu?” Pipa ei vastaa vaan hmyilee salaperäisesti.
”Se selviää illalla”, Pukki sanoo ja astelee ulos poliisilaitoksesta: ”Minun täytyy mennä hoitamaan muutamia asioita. Nähdään illalla!” Eljas heilauttaa hyvästit ja katsoo Pipaa kysyvästi:
”Mitä sä sanoit sille?” Pipa ei suostu kertomaan ja ojentaa Eljakselle tämän takin. He lähtevät kävelemään Eljaksen kämpille päin.

”Ai niin, unohdin kertoa”, Pipa sanoo, kun he ovat kävelleet jonkin aikaa: ”Muori lupasi maksaa asuntosi vuokran anteeksipyynnöksi.” Eljas katsoo Pipaa yllättyneenä:
”Tämä päivä on yllätyksiä täynnä.”
”Eivätkä ne lopu tähän”, Pipa sanoo ja hänen huulillaan on salaperäinen hymy.

Illalla Pipa ja Eljas istuvat Eljaksen olohuoneessa, juovat glögiä ja katsovat Lumiukko elokuvaa. Eljas kuulee koputuksen ja juoksee ovelle. Hän avaa oven ja hämmästyy nähdessään Pullan käsissään kaksi kassia.
”Hei ja hyvää joulua”, Omena sanoo ja Eljas väistää, että hän pääsee sisään. Omena kävelee suoraan keittiöön ja purkaa kassinsa. Kasseista paljastuu mitä ihanimpia jouluruokia ja herkkuja: kinkkua, kalkkunaa, erilaisia laatikoita, pipareita, torttuja ja suklaata, sekä ties mitä vielä. Eljas katselee ruokia ihastellen, hän rakastaa ruokaa. Pipa tulee keittiöön hymyillen.
”Mistäs hyvästä nämä on?”, Eljas kysyy ja kattaa Pipan kanssa pöydän.
”Tarvitseeko kaikkeen olla jokin syy?” Omena kysyy hymyillen: ”Enkö voi olla ystävällinen vain ihan huvin vuoksi?”

”Voi kai”, Eljas vastaa ja hymyilee: ”En vaan ole tottunut siihen, että tontut ovat mukavia.” He istuvat pöytään, juttelivat ja nauravat, kuuntelevat joululauluja ja syövät itsensä ähkyyn. Kun Eljas ei jaksa syödä edes yhtä konvehtia, joku koputtaa oveen. Kuka se nyt on, Eljas miettii ja menee avaamaan oven.
”No oletko valmis lähtemään?”, Pukki kysyy. Eljas katsoo pukkia hämmästyneenä:
”Häh?”
”Jakamaan lapsille lahjoja”, Pukki sanoo nauraen: ”Eikös se olekin yksi unelmistasi, niin Pipa ainakin sanoi.” Eljas katsahtaa Pipaa joka hymyilee: ”Mene, tiedän, että se on ollut unelmasi kuusivuotiaasta.”
Eljas vetää takin päällensä ja kengät jalkaansa. Hän heilauttaa kättään Omenalle ja Pipalle: ”Nähdään aamulla!”
Ulkona odottaa Pukin reki ja Eljas kipuaa Pukin viereen. Pukki heilauttaa kättään ja reki lähtee liikkeelle. Pikku hiljaa se kohoaa korkeuksiin. Eljaksen silmät laajentuvat lautasen kokoisiksi ja hänen huulensa yltävät melkein korviin asti. Hän katsoo alas ja näkee pieniä valoja silmän kantamattomiin.

”Hyvää joulua kaikille!” hän huutaa.

The End! (...is just begging) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti