Jouluinen. Naisia. Iltasatu. Osa 8.
”Sinä”, nuori nainen tönii Eljasta, joka nukkuu naisen
vieressä sängyllä: ”Herää!”
Eljas havahtuu, räpyttää silmiään ja säikähtää
melkein kuoliaaksi naista vieressään. Eljas peruuttaa alas sängystä.
”Mitä sinä täällä teet, kuka sinä olet?” Eljas kysyy puhuen
nopeasti: ”Tämä on minun sänkyni, miksi sinä olet sängyssäni?” Hän katsoo
lattialta naista, joka hihittää.
”Älä säiky, kaikki huoneet on täynnä, ja tämä huone oli
ainut, jossa oli parisänky ja vain yksi nukkuja”, nainen selittää. Eljas
rauhoittuu hieman: ”Huh, en sentään muistamattani juonut eilen.”
”Miksi sinä herätit minut?” Eljas kysyy ja nousee lattialta.
Hänellä on päällään harmaa t-paita ja pitkät kalsarit, sekä valkoiset sukat.
Hän etsii katseellaan pitkähihaista paitaa ja farkkujaan.
”Joku yritti soittaa sinulle, muttet herännyt soittoääneesi”,
nainen selittää ja vetää päälleen mekon: ”Sinulla on muuten hauska soittoääni.”
Eljas hymyilee hämillään ja vetää farkut jalkaansa. Eljas nostaa puhelimen
pöydältään ja näkee puheluiden tulleen vieraasta numerosta. ”Ei kukaan tärkeä”,
hän ajattelee, irrottaa puhelimen laturista ja laittaa sen farkkujensa taskuun.
”No mutta minun täytyy mennä, työt odottavat”, nainen sanoo
ja lähtee ulos ovesta vetäen päälleen takkia: ”Näkemisiin ja hyvää joulua.”
”Töitä, olisipa minullakin, äh, miksi muut ovat niin
onnellisia”, Eljas ajattelee nostaessaan paitansa sängyn vierestä: ”Hyvää
joulua muka, tässä joulussa ei ole mitään hyvää.” Samassa, joku juoksee kirkuen
ulos viereisestä huoneesta. Eljas katsoo ulos ikkunasta ja näkee naisen, joka
hyppii yhdellä jalalla. Hänen jalassaan roikkuu suuri hämähäkki. Eljas
purskahtaa nauruun.
”Hauska pila”, Eljas ajattelee ja vetää paidan päälleen: ”Se
on tekohämähäkki.” Nainen tajuaa sen itsekin pian ja kirkuminen loppuu.
Eljas
petaa vuoteensa ja lähtee palauttamaan avainta. Ennen huoneesta lähtöä hän
nappaa pöydältä jonkun unohtamat eväät. Kävellessään pihan poikki Eljas huomaa
tuon tekohämähäkin, jonka nainen on heittänyt irti jalastaan. Eljas nostaa
hämähäkin ja kiinnittää sen avaimeensa virnuillen. Vastaanotossa ei ole ketään.
Hän palauttaa avaimen pöydälle, ja odottaa hetken vastaanoton oven vieressä
kuullakseen avaimen löytäjän reaktion. Kohta, joku kiljaisee ja Eljas kurkistaa
ikkunasta ja näkee kauhistuneen naisen, joka katsoo avainta järkyttyneenä.
Naista alkaa nolottaa tajutessaan hämähäkin olevan muovia. Eljas yrittää
pidättää nauruaan, muttei tahdo onnistua ja juoksee nopeasti bussipysäkille,
joka on motellin vieressä. Hän selaa puhelimestaan aikatauluja ja hyppää
seuraavaan bussiin, joka vie häntä lähemmäs Kuuselaa. Eljaksella on hymy
huulillaan koko loppupäivän.
Jatkuu seuraavassa luvussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti