Jouluinen. Muutto. Iltasatu. Osa 5.
Eljas istuu keittiönpöydän ääressä melkein tyhjässä asunnossa. Eljaksen kädet ovat kipeät laatikoiden kantamisesta, sillä kukaan ei halunnut auttaa ”Pukin myrkyttäjää”. Omena olisi tullut auttamaan, mutta hänellä oli töitä. Eljaksella on kädessään puhelin, jolla hän laittaa viestiä vanhemmilleen, että on lähdössä kohta. Hän myös laittaa Instagramiin juuri ottamansa kuvan tyhjästä kämpästä.
”#Muutto #Hyvästi #UusiAlku”, Eljas näpyttelee. Saatuaan kuvansa julkaistua hän laskee puhelimensa pöydälle.
Hitaasti tonttu nousee ja kiertää jokaisen huoneen lävitse sanoen hyvästit kodilleen. Hän näkee muistoja viimeisen parin vuoden ajalta. Hän muistaa kaikki jekut, joita hänen koiransa teki, kaikki leppoisat hetket sohvalla kaakaokupillisen äärellä ja kaikki tarmontäyteiset opiskeluhetket. Kyynel meinaa nousta silmään, mutta Eljas ei anna itsensä itkeä. Hän on päättänyt, ettei itke jonkun tyhmän asunnon takia. Koiransa takia hän voisi itkeä, mutta sen hän teki jo eilen illalla. Eljas nimittäin joutuu jättämään koiransa Korvatunturille, sillä hänen vanhempansa eivät pidä koirista. Eljas antoi koiran eilen naapurilleen, joka tuli hakemaan sitä silloin, kun Pulla oli kylässä. Eljas muistaa mustan karvaturrinsa valituksen, joka kaikui rappukäytävässä sydäntä särkevästi. Eljaksen naapuri otti koiran mielellään. Hän sanoi, ettei halua jättää koiraa kenenkään myrkyttäjän käsiin. Eljas loukkaantui naapurinsa sanoista, mutta koiransa tähden hän ei sanonut mitään. Hänellä on yhdenkin yön jälkeen hirveä ikävä koiraansa.
”Aiotko sinä tulla muuttokuorman kyydissä vai et?” muuttomiehen ääni keskeyttää Eljaksen ajatukset. Hän laittaa puhelimensa taskuunsa, nostaa eteisessä olalleen laukun ja heilauttaa kättään hyvästiksi tyhjälle asunnolle. Hän sulkee oven takanaan. Eljas laskeutuu portaat alas ja naapurinsa oven kohdalla hän pysähtyy hetkeksi. Hänen tekee mieli koputtaa ja sanoa hyvästit koiralleen, mutta hän jättää sen tekemättä.
”Lähteminen olisi vielä vaikeampaa, jos sanoisin uudelleen hyvästi. Kyllä karvaturrini ymmärtää”, hän ajattelee kävellessään muuttoauton luo. Hän avaa oven ja istahtaa sisälle autoon. Muuttomies kuuntelee radiota, josta tulee vain joululauluja. Eljas pyöräyttää silmiään. "Joulu, pyh", hän ajattelee ja napsauttaa turvavyön kiinni. Muuttomies starttaa auton ja he lähtevät liikkeelle. Kun auto ajaa Korvatunturin rajan yli Eljas kääntyy katsomaan taakseen ja kuiskaa:
”Hyvästi, kotini, ehkä näemme vielä joskus.”
Jatkuu ensiluvussa...
”#Muutto #Hyvästi #UusiAlku”, Eljas näpyttelee. Saatuaan kuvansa julkaistua hän laskee puhelimensa pöydälle.
Hitaasti tonttu nousee ja kiertää jokaisen huoneen lävitse sanoen hyvästit kodilleen. Hän näkee muistoja viimeisen parin vuoden ajalta. Hän muistaa kaikki jekut, joita hänen koiransa teki, kaikki leppoisat hetket sohvalla kaakaokupillisen äärellä ja kaikki tarmontäyteiset opiskeluhetket. Kyynel meinaa nousta silmään, mutta Eljas ei anna itsensä itkeä. Hän on päättänyt, ettei itke jonkun tyhmän asunnon takia. Koiransa takia hän voisi itkeä, mutta sen hän teki jo eilen illalla. Eljas nimittäin joutuu jättämään koiransa Korvatunturille, sillä hänen vanhempansa eivät pidä koirista. Eljas antoi koiran eilen naapurilleen, joka tuli hakemaan sitä silloin, kun Pulla oli kylässä. Eljas muistaa mustan karvaturrinsa valituksen, joka kaikui rappukäytävässä sydäntä särkevästi. Eljaksen naapuri otti koiran mielellään. Hän sanoi, ettei halua jättää koiraa kenenkään myrkyttäjän käsiin. Eljas loukkaantui naapurinsa sanoista, mutta koiransa tähden hän ei sanonut mitään. Hänellä on yhdenkin yön jälkeen hirveä ikävä koiraansa.
”Aiotko sinä tulla muuttokuorman kyydissä vai et?” muuttomiehen ääni keskeyttää Eljaksen ajatukset. Hän laittaa puhelimensa taskuunsa, nostaa eteisessä olalleen laukun ja heilauttaa kättään hyvästiksi tyhjälle asunnolle. Hän sulkee oven takanaan. Eljas laskeutuu portaat alas ja naapurinsa oven kohdalla hän pysähtyy hetkeksi. Hänen tekee mieli koputtaa ja sanoa hyvästit koiralleen, mutta hän jättää sen tekemättä.
”Lähteminen olisi vielä vaikeampaa, jos sanoisin uudelleen hyvästi. Kyllä karvaturrini ymmärtää”, hän ajattelee kävellessään muuttoauton luo. Hän avaa oven ja istahtaa sisälle autoon. Muuttomies kuuntelee radiota, josta tulee vain joululauluja. Eljas pyöräyttää silmiään. "Joulu, pyh", hän ajattelee ja napsauttaa turvavyön kiinni. Muuttomies starttaa auton ja he lähtevät liikkeelle. Kun auto ajaa Korvatunturin rajan yli Eljas kääntyy katsomaan taakseen ja kuiskaa:
”Hyvästi, kotini, ehkä näemme vielä joskus.”
Jatkuu ensiluvussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti