Toinen luukku: Puuroa, puuroa

Jouluinen. Sisältää tonttuja ja ruokaa. Iltasatu. Osa 2.

Amppurulaan video!

Tonttupoika, selässään reppu, juoksee hirveää vauhtia kohti työpaikkaansa, hän on myöhässä. Poika on lähtenyt kotoaan kiireellä ja kengännauhatkin ovat jääneet auki. Hän ei ehtinyt edes tehdä eväitä itselleen, josta hän on hyvin surullinen.
”Ääh, en edes ehtinyt tehdä lounasta aamulla, hiton puhelin. Vaikka korvatunturi on tunnettu hyvistä ruuistaan, ei kyllä ainakaan meidän ruokalan ruoka ole mitään herkkua. Hyi, kylmiä väreitä tulee ajatellessakin eilistä ylikypsää pastaa, joka takertui hampaisiin.”, tonttupoika mutisee itsekseen: ”Sitten minun pitää vielä tavata se täynnä itseään oleva esimieheni. Pyh, kun minusta tulee pomo, hän saa kyllä potkut saman tien.”

Valittaessaan poika on päässyt työpaikkansa ovelle ja ryntää nyt suoraan esimiehensä toimistoon kuulemaan, mitä hänen tulisi tänään tehdä.

”Aivan, kyllä kyllä… Minä lähetän hänet sinne heti, kun hän saapuu. Näkemisiin”, tonttupoika kuulee pätkän esimiehensä puhelinkeskustelusta ennen kuin koputtaa oveen.
”Sisään!” kuuluu esimiehen ääni oven takaa. Tonttupoika astuu arkailematta sisään ja vetää kasvoilleen pakotetun hymyn. Esimies nojaa työpöytäänsä ja katsoo Eljasta tyhjä ilme kasvoillaan. Ennen kuin Eljas ehtii sanoa sanaakaan, esimies avaa suunsa:
”Huomenta Eljas, äläkä turhaan heitä takkiasi pois. Saat tänään mennä keittiöön, jotta kaikki tonttujen tehtävät tulevat tutuiksi. Löydät sieltä joko pääkokki Voi Pullan tai hänen vaimonsa Omena Pullan.”

Eljaksen tekee mieli naurahtaa pääkokin nimelle, mutta tukahduttaa naurunsa ja kääntää katseensa käsiinsä. 

”Kumman sitten löydätkin kysy heiltä työtehtäviäsi, saat tänään myös ruokasi siellä, ettei sinun tarvitse raahautua tänne…”, esimies jatkaa välittämättä Eljaksen käytöksestä.
”Jes, parempaa ruokaa! ” Eljas ajattelee hymyillen haaveilevana ihanille jouluherkuille, joita hänen mielikuvituksensa luo.
”…Alas kiiruhtaa sitten, olet myöhässä. Toivottavasti myöhästyminen ei tule tavaksi.”
”Selvä, keittiöön siis. Ja ei tietenkään tule”, Eljas sanoo ja jatkaa mielessään: ”Myöhästeleminen ei auta suunnitelmani toteuttamisessa.” Tonttu heilauttaa kättään hyvästiksi lähtiessään kohti keittiörakennusta.

Kävellessään lyhyen matkan Eljas laittaa KIKissä viestiä mukavalle tonttutytölle, jonka hän bongasi pari viikkoa sitten Instagramissa. Tyttö on kaunis ja asuu Korvatunturin lähellä olevassa kylässä, jossa hän opiskelee opettajaksi.

Eljas saapuu keittiörakennukselle ja astuu sisään. Hänen kasvoilleen tulvahtaa lämmin ilma ja ihana tuoksu. Tonttu sulkee silmänsä ja vetää nenäänsä ihanaa ruuan tuoksua.
”Tuoksuu hyvältä vai?” naisen ääni keskeyttää Eljaksen haaveet. Eljas avaa silmänsä ja näkee edessään isohkon naisen, jolla on lihaveitsi kädessään. Veitsestä putoaa lattialle punaisia pisaroita, jotka näyttävät Eljaksen mielestä vereltä. Hän vähän säikähtää ja astuu askeleen taaksepäin.
”Olen juuri leikkaamassa tämän illan paistia”, nainen naurahtaa ja esittelee itsensä hymyillen: ”Olen Omena Pulla, kutsu Ompuksi vain.”

”Oh, kyllä minä sen tiesin”, Eljas sanoo vaivaantuneena: ”Minun nimeni Eljas, Eljas Kuusenmarja. Minua kutsutaan Eljakseksi. Hauska tutustua.” Omppu naurahtaa ja pyytää Eljasta jättämään takin ja laukun naulakkoon ja astumaan peremmälle. Omena esittelee paikkoja uudelle tontulle. Sitten hän patistaa tämän taittelemaan servettejä ja kiillottamaan hopeita. Töitä tehdessään hän tutustuu keittäjätonttuihin. Parhaiten hän tulee toimeen Mysti -nimisen keittäjätontun kanssa. Mysti auttaa Eljasta taittelemaan lumpeenlehden. Eljas ei kuitenkaan huomaa ilkeää pilkettä Mystin katseessa.

”Osaatko valmistaa riisipuuroa?” Omppu kysyy syödessään Eljaksen ja Mystin kanssa lounasta. Eljaksesta tuntuu paljon turvallisemmalta nyt kun Omenalla ei ole enää veistä kädessään. Hänen mielestään Omena on oikein mukava tonttu.
”Totta kai, eivätkö kaikki?” Eljas vastaa ja katsoo Omppua hymyillen. Rouva Pulla hymyilee takaisin ja sanoo:
”Eivät ihan kaikki. Mutta hyvä jos osaat, niin voisit sitten tehdä kattilallisen riisipuuroa illalliseksi. Minä en millään ehdi ja rakas Voi Pullaseni on Piparien leivonta-konferenssissa.” Eljas hymyilee ja nyökkää. Syötyään hän alkaisi valmistaa riisipuuroa.

Eljas on saanut riisipuuron melkein valmiiksi, enää hänen tarvitsisi vain lisätä vähän suolaa ja voíla. Hän lähtee hakemaan toiselta puolelta keittiötä pientä suolapurkkia ja jättää puuron levylle siksi aikaa. Viereisellä työtasolla työskentelevä Mysti näkee tilaisuutensa tulleen. Hän hiippailee ympärilleen vilkuillen Eljaksen riisipuuron luo ja laittaa sinne kädessään olevasta purtilosta wasabia. Hän äkkiä yrittää sekoittaa wasabin puuroon, mutta Eljas ehtii tulla paikalle.
”Mitä sinä teet?” hän kysyy katsoen kummastuneena tonttua edessään. Hätäisesti Mysti keksii:
”Minä vain… sekoitin tätä ettei se pala pohjaan.” Hän hymyilee enkelimäisesti ja saa myös Eljaksen kasvoille hymyn.
”Ei olisi tarvinnut, mutta kiitos”, Eljas sanoo. Samassa Rouva Pulla tulee hänen taakseen, ja Mysti livahtaa takaisin omalle työpisteelleen.

”Hyvä, hyvä, tuo näyttää oikein hyvältä. Kun olet valmis, laittaisitko sen kulhoon ja veisit pukille. Hän tulee ihan kohta syömään illallista.”

”Ai pukille!” Eljas hihkaisee ja nolostuu: ”Ei kun siis… Selvä.” Omppu repeää nauruun ja hänen mahansa hytkyy. Hän lähtee nauraen jatkamaan mausteseoksen tekemistä. Eljas on niin innoissaan, että unohtaa koko suolan. Hän sammuttaa levyn ja sekoittaa puuroa vähän ennen kuin kaataa sen kulhoon. Mysti hymyilee Eljakselle, kun tämä lähtee viemään puuroa. Eljaksen kääntäessä selkänsä ystävällinen hymy vaihtuu ilkikuriseen virnistykseen.

Jatkuu...